Uutiset
Aistit auki – kuurosokeiden henkilöiden kanssa ääniteosta kokemassa
IHME Helsingin toiminnan ytimessä on tuottaa kansainvälisesti arvostettujen taiteilijoiden teoksia julkiseen tilaan. Väliaikaiset IHME-teokset puhuttelevat samanaikaisesti monia aisteja, mutta millaisia kokemuksia ne tuottavat henkilölle, jolla on aistirajoitteita? Kutsuimme ensimmäisiin IHME Helsinki teoksiin erityisvieraita, joilta halusimme oppia lisää siitä, miten voimme lisätä IHME-teosten saavutettavuutta ja avoimuutta erilaisille kohderyhmille.
Toteutimme syksyllä 2021 kaksi IHME Helsinki -tilausteosta, joista toinen perustuu ääniin ja toinen tuoksuihin. Norjalaisen taiteilija Jana Winderenin Helsingin Soutustadionille elokuussa toteutunut paikkaan suunniteltu ääniteos Listening Through the Dead Zones toi ulkoilmakatsomoon merenalaisten eläinten äänimaailman. Syyskuussa toteutunut skotlantilaistaiteilija Katie Patersonin To Burn, Forest, Fire perustui maapallon ensimmäisen metsän ja ilmastokriisin ajan viimeisen metsän tuoksuihin. Yhteistyössä tutkijoiden kanssa jäljitetyt tuoksut oli jalostettu suitsukkeiksi, joita poltettiin useissa suitsukeseremonioissa eri puolilla Helsinkiä.
IHMEen toiminnanjohtaja Paula Toppila lähestyi kolmen yhdistyksen jäseniä: Suomen Kuurosokeat ry:n, Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n sekä Helsingin Kuurojen Yhdistys ry:n jäsenistöä kutsuttiin kokemaan teoksia oman ryhmänsä kanssa. Lisäksi Toppila kutsui Kuurosokeat ry:ssä toimivat musiikkiterapeutti Russ Palmerin ja sosiaalis-haptisen kommunikaation tutkija ja kouluttaja Riitta Lahtisen yleisötyöntekijöiden perehdytyspäiviin kertomaan näkö- ja kuulovammaisten kohtaamisesta.
Kokemuksia kuurosokeiden vierailusta ääniteoksella
Lähestyimme Kuurosokeat ry:tä erityisesti tuoksuteosta silmällä pitäen, mutta ryhmä innostui myös Jana Winderenin ääniteoksesta. Olimme niin ikään itse uteliaita kuulemaan, millainen kokemus heille syntyy teoksesta, joka perustuu etenkin näkö- ja kuuloaistin varaan. Saimme monikieliselle vierailulle yhdistyksen kommunikaatiotyöntekijä Sanna Nuutisen, joka seurari viittomakielen tulkki Päivi Mäen käännöstä sekä Russ Palmerin, jolle Riitta Lahtinen välitti suomenkielistä puhetta englanniksi ja kosketuksin.
Ennen astumista Soutustadionin katsomoon pohjustimme kokemusta lyhyellä opastuksella, joka järjestettiin rauhallisessa paikassa suojassa stadionilla puhaltavalta tuulelta ja jossa oli tarpeeksi tilaa viittomien seuraamiseen sekä koronaraviruspandemian edellyttämiin etäisyyksiin. IHMEen kulttuurituottaja Päivi Matala kertoi Winderenin teoksesta, johon taiteilija oli koonnut tekemiään vedenalaisia äänityksiä. Teoksessa kuultiin vedessä elävien eläinten, kuten valaiden, kalojen, äyriäisten ja hyönteisten ääniä. Russ Palmer oli tuonut mukanaan pyöriäisten ja valaiden pienoismalleja tunnusteltavaksi, joiden kautta keskustelimme hänen jo entuudestaan tuntemista merieläimistä.
Alustuksen jälkeen suuntasimme soutustadionin katsomoon. Siirtymisessä erityisesti avustajilla oli tärkeä rooli välittää tietoa matkan varrella olevasta epätasaisesta polusta sekä soutustadionin lukuisista portaista. Sanna Nuutinen löysi itselleen kuuntelupaikan katsomon keskiosasta, josta hän seurasi teoksen ääntä ja merimaisemaa.
Russ Palmer puolestaan tutki teoksen ääniä ensin sisäkorvaistutteensa eri kanavia hyödyntäen, jotka mahdollistavat eri äänialueiden havainnoinnin vuorotellen. Palmer siirtyi tutkimaan ääntä myös ilman laitteen apua, keskittymällä erityisesti äänen synnyttämiin värähtelyihin, joita hän tunnusteli mm. penkin ja puhalletun ilmapallon avulla katsomon eri osissa. Erityisen voimakkaasti värähtely tuntui kaiuttimien edessä.
Riitta Lahtinen tulkkasi teosta lisäksi kosketusviestein piirtämällä Palmerin selkään eli hapteerasi teoksen äänten rytmiä sekä korkeuseroja. Katsomossa istuessa tunsi myös sadetta enteilevän päivän viileyden ja tuulen mukana mereltä kantautuvan tuoksun.
Kiinnostus ohjaa taidekokemuksen ääreen
Vierailun jälkeen kokoonnuimme vielä keskustelemaan teoskokemuksesta. Palmer, joka on ammattinsa puolesta perehtynyt musiikkiin ja akustiikkaan piti teoksen teknistä toteutusta korkeatasoisena. Keskustelimme myös enemmän teoksen installoinnista sekä kokeellisen musiikin ja äänitaiteen perinteestä, johon Winderenin taide myös paikantuu. Palmerin kokemus koostui lopulta erilaisista kekseliäistä kokemistavoista, jotka muodostivat yhdessä kokonaiskuvan teoksesta pohjautuen osin muistikuviin ajalta ennen näkökyvyn ja kuulon heikkenemistä.
Toinen vieraistamme, Sanna Nuutinen, kertoi nauttineensa teoksen eri tavoin aistittavasta maisemasta. Suuri osa teoksen äänistä on ihmiskorvalle tunnistamattomia, mikä Nuutisen mukaan ruokki myös mielikuvitusta. Teos sai hänet huomioimaan paitsi merieläinten monimuotoisuutta, myös veden akustiikkaa ja ylipäätään merten hyvinvointia.
Nuutinen, joka osoittautui ahkeraksi näyttelykävijäksi, kertoi pitävänsä erityisesti monia aisteja yhtäaikaisesti hyödyntävistä teoksista ja elämyksistä. IHME-teokset olivat herättäneet uteliaisuutta erityisesti mahdollisuudella kuulla ja haistaa, joka täydentää kokemusta myös aistirajoitteiselle: ”Jos vain katsot silmin taidetta, niin onhan sekin jotain, mutta jos et näe mitään, siinä ei ole mitään vastinetta.” Hänen mukaansa teoksen taustojen avaamiseen voisi hyödyntää enemmänkin erilaisia tapoja, useimmiten visuaalisen taiteen kokemuksesta puuttuu koskettamisen mahdollisuus.
Nuutinen nosti esiin turvallisen vierailukokemuksen merkityksen. Se käsittää fyysisen saavutettavuuden lisäksi myös kokemuksen siitä, että taiteen äärelle saa tulla ilman ennakkotietoja tai taiteen ammattilaisen taustaa. Hän kiittää suomalaisia kulttuurilaitoksia saavutettavuuden huomioimisesta, tosin mitään yhtä kikkaa aistirajoitteisten kävijäryhmien vierailuinnostukselle ei ole: ”On ihmisiä, jotka tykkää oopperasta ja ihmisiä jotka tykkää hevimusiikista ja se on kaksi eri maailmaa. On lopulta ihmisestä itsestä kiinni, puhutteleeko taideteos häntä vai ei. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa kokea.” hän summaa.
Mitä uutta opimme vierailuista?
Kuulo- ja näkövammaisten vierailijoiden kohtaamisessa pätevät pitkälti samat hyvät käytännöt kuin muidenkin yleisöryhmien kanssa. IHME-teoksen erityisvieraat tarjosivat kuitenkin erityisesti seuraavia oivalluksia:
- Kutsu rohkeasti eri yleisöryhmiä tapahtumaasi. Kohtaamisissa ja koulutuksissa oppii aina uutta, josta henkilökunta saa varmuutta myös tuleviin kohtaamisiin.
- Eri ihmisten vammat ovat aina yksilöllisiä ja ryhmän jäsenten rajoitteet voivat olla eri asteisia. Ryhmän toiveita voi tiedustella etukäteen.
- Useilla vierailla on mukanaan avustaja tai tulkki, joka auttaa tilanteessa. Myös opaskoirat avustavat kulkemista. Huomioi avustajat mm. tuolien määrässä.
- Kun esittelet itsesi näkövammaiselle henkilölle, kuvaile samalla miltä näytät.
- Näkövammaisen orientaatiota helpottaa, kun kuvailee sanallisesti tilaa, etäisyyksiä ja ympäristöä (montako metriä, missä kellonsuunnassa kohde sijaitsee, miten paljon, minkä kokoisia rakenteita, millaisia värejä jne.)
- Pidä huolta, että vain yksi henkilö puhuu kerrallaan, puheenvuoro annetaan sanallisesti.
- Tavatessa kuulorajoitteisen henkilön, on myös kohtelias tapa opetella viittomaan ainakin oma nimi tervehdykseksi.
- Useimmat hyötyvät alkuopastuksesta. Varaa tähän rauhallinen, häiriötön paikka, jossa äänesi kuuluu ja valaistus on riittävä esimerkiksi huulilta lukemiseen ja viittomien seuraamiseen.
- Vierailulle on hyvä varata aikaa ennen varsinaista vierailun alkua. Ryhmät tutustuvat mielellään tilaan ennalta itsenäisesti orientoitumisen helpottamiseksi.
- Rajallista aistikokemusta voi täydentää monin tavoin mm. pienoismallien, kosketeltavien esineiden ja muiden apuvälineisen ja kosketuksen kautta.
- Keskustele ja kysy rohkeasti lisää.
- Älä unohda huumoria – näissä kohtaamisissa nauretaan mielellään!
Lisätietoa:
Russ Palmer & Riitta Lahtinen >>
