Kurssit ja seminaarit

Krista Mikkonen on Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri. Hän on työskennellyt poliittisella urallaan erityisesti ympäristön, luonnon monimuotoisuuden, koulutuksen ja tasa-arvon puolesta sekä köyhyyden torjumiseksi. Hän on koulutukseltaan biologi ja työskennellyt ympäristöasiantuntijan tehtävissä. Harrastuksiin kuuluvat muun muassa lukeminen, lautapelit ja kulttuurin kuluttaminen.

Ekoseminaari: Ministerin tervehdys – Krista Mikkonen, Ympäristö- ja ilmastoministeri

Mari Pantsar luotsaa Suomen Itsenäisyyden juhlarahaston Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teemaa. Hän johtaa teeman strategiaa ja vastaa siitä, että kaikki teeman tekemiset viitoittavat Suomen tietä kohti ekologisesti kestävämpää ja kilpailukykyisempää yhteiskuntaa. Marilla on parinkymmenen vuoden kokemus cleantech-liiketoiminnan kehittämisen johtotehtävistä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ja useissa hallituksissa. Mari uskoo, että ekologinen kestävyys ei ole vaihtoehto vaan lähtökohta.

Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Ekoseminaari: Miksi ilmastotoimet ovat välttämättömiä? – Mari Pantsar / Sitra

Graciela Melitsko Thornton on kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen ammattilainen yli 20 vuoden kokemuksella. Hänen osaamisaluettaan ovat vähähiiliset kaupungit, taiteen ja vapaa-ajan sektoreiden ympäristöasiat sekä sekä uusiutuvan energian edistäminen Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hän johtaa Creative Green -ohjelmaa Julie’s Bicyclessä, joka auttaa luovien alojen organisaatioita suunnittelemaan ja kehittämään ympäristö- ja ilmastotyötään.

Ekoseminaari: Towards a new cultural ecology – Graciela Melitsko Thornton / Julie’s Bicycle

Jana Winderen on äänitaiteilija, jota kiinnostavat muiden lajien tuottamat ääniympäristöt ja ekosysteemit. Hän on valmistunut taiteilijaksi Goldsmith Collegesta, Lontoosta. Ennen taideopintoja hän opiskeli matematiikkaa, kemiaa ja kalataloutta Oslon yliopistossa. Winderenin teokset saavat usein monikanavaisen ääni-installaation tai konsertin muodon. Jana tutkii erityisesti vedenalaista maailmaa käyttäen tutkimusvälineenään uusinta teknologiaa. Hänen IHME Helsinki 2020 tilausteoksensa Listening Through the Dead Zones kuullaan Helsingin Soutustadionilla 2021.

Kuva: Lena Winderen

Paula Toppila on IHME-nykytaidefestivaalin (2009-2018) ja nykyisen IHME Helsingin (2019-) toiminnanjohtaja ja kuraattori vuodesta 2007. Hän on myös IHMEen kansainvälisen Advisory Boardin puheenjohtaja. IHME Helsinki on nykytaiteen tilaajaorganisaatio, joka yhdistää taiteen, tieteen ja ilmastotyön. IHME Helsinki tuottaa vuosittain teoksen julkiseen tilaan sekä keskustelutilaisuuksien sarjan yhdessä taide- ja tiedeorganisaatioden kanssa. Toppilaa kiinnostavat erityisesti nykytaideorganisaation ja nykytaiteen kuratoinnin ekologinen siirtymä kohti kestävyyttä.

Kuva: Veikko Somerpuro

Ekoseminaari: Ekologisesti kestävä kuratointi ja tuotanto – Paula Toppila / IHME Helsinki

Juha Huuskonen työskentelee HIAP – Helsinki International Artist Programme johtajana. HIAPin toiminnan pääpaino on Suomenlinnassa, Kaapelitehtaalla ja Villa Eläintarhassa järjestettävissä residensseissä. HIAP on myös mukana useissa yhteistyöhankkeissa, joiden puitteissa tehdään pitkäjänteistä taiteellista sisältötyötä. Viime vuosien tärkeitä teemoja ovat olleet mm. ekologisuus, kollegiaalisuus ja oppiminen. Juha on aikaisemmin ollut mukana toteuttamassa monia teoksia ja hankkeita, joissa on käsitelty ekologisia haasteita taiteen keinoin, mm eko.katastro.fi (1999) ja Nuage Vert (2008).

Kuva: Sergio Urbina

Ekoseminaari: Hidas ja ekologinen matkustaminen – Juha Huuskonen / HIAP

Sanna Ritvanen on taiteilija ja luovan alan sekatyöläinen. Ritvanen on ollut Mustarinda-seuran jäsen vuodesta 2018 ja toiminut seurassa muun muassa residenssikoordinaattorina, kokkina, talonpitäjänä, remonttityöläisenä, taiteilijana ja tuottajana.

Kuva: Aneta Klaskova

Ekoseminaari: Huolenpito ja vieraanvaraisuus residenssitoiminnassa – Sanna Ritvanen / Mustarinda

Jonna Hurskainen toimii projektipäällikkönä HAM Helsingin taidemuseossa vastaten tiiminsä kanssa Helsinki Biennaalin tuotannosta ja toteutuksesta. Hänellä on vuosien kokemus työstä tapahtuma-alalla sekä kuvataide- ja museokentältä. Uusi kansainvälinen nykytaiteen biennaali järjestetään ensimmäisen kerran kesällä 2021 Vallisaaressa ja mantereella, ja se esittelee 40 kuvataiteen huippua Suomesta ja maailmalta. Tapahtuma korostaa toiminnassaan vastuullisuutta ja luonnon ekologisen kestävyyden säilyttämistä.

Ekoseminaari: Taidemuseon ympäristötoimet – Jonna Hurskainen ja Kiira Kivisaari / HAM

Kiira Kivisaari toimii Helsinki Biennaalin ympäristökoordinaattorina vastaten tapahtuman ympäristöohjelman rakentamisesta yhteistyössä tiimin ja asiantuntijoiden kanssa sekä HAMin ja Helsinki Biennaalin Ekokompassi-työstä. Kiira on kestävyystieteiden (Sustainability science) opiskelija. Helsinki Biennaali noudattaa Ekokompassi-ympäristöjärjestelmää, joka ohjaa taidetapahtumaa suunnittelusta toteutukseen mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Ekoseminaari: Taidemuseon ympäristötoimet – Jonna Hurskainen ja Kiira Kivisaari / HAM

Raija Koli on nykytaiteen tiedotuskeskuksen Frame Contemporary Art Finlandin toimitusjohtaja. Frame vahvistaa suomalaisen nykytaiteen asemaa sekä edistää yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten nykytaiteen ammattilaisten välillä. Framen suurin kansainvälinen hanke on Venetsian taidebiennaalin Suomen näyttely, jonka komissaarina Koli toimii. Kolin tausta on esittävissä taiteissa ja kaupunkitapahtumissa. Ennen Framea hän toimi viisi vuotta Suomen Lontoon instituutin johtajana.

Ekoseminaari: Kansainvälisyys, rahoitus ja ympäristönäkökohdat – Raija Koli / Frame

Alma Heikkilän valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2009. Heikkilän tekemät taideteokset yrittävät usein kuvata asioita, joita ei voi kokea ihmiskehon ja sen aistien kautta. Näitä asioita ovat mikrobielämän muodot, jotka ovat liian pieniä tietoiseen kohtaamiseen jokapäiväisessä elämässä; metsäekosysteemit, joissa tärkeät prosessit sijaitsevat maan alla ja kasvien sisällä; ja monia laajamittaisia ​​ilmiöitä, jotka tapahtuvat sellaisilla nopeuksilla ja mittakaavoilla, että ne ovat käsityksemme ulkopuolella. Hänen taidettaan on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla maailmaa. Heikkilä on perustajajäsen monitieteisessä Mustarinda-ryhmässä – taiteilijoiden ja tutkijoiden ryhmässä, jonka tavoitteena on edistää yhteiskunnan ekologista uudelleenrakentamista, kulttuurin ja luonnon monimuotoisuutta sekä taiteen ja tieteen yhteyttä.

Ekoseminaari: Taiteilijan työn käytänteet ja valinnan mahdollisuudet – Alma Heikkilä ja Antti Majava

Antti Majava (KuM) on taiteilija ja väitöskirjatutkija (HY / DENVI), joka on perehtynyt työssään ekologisten kysymysten sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin. Häntä kiinnostavat erityisesti energian tuotannon ja käytön kulttuuriset sidonnaisuudet; mihin ja kuinka paljon energiaa yhteiskuntamme tarvitsevat? Majava tutkii myös taiteen roolia kulttuuristen totunnaisuuksien muuttajana, ja osana ekologisten kriisien torjumiseksi tarvittavaa energiamurrosta. Hän on sosioekologiseen monitieteiseen tutkimukseen ja tiedeviestintään keskityvän BIOS-tutkimusyksikön sekä ekologisia kysymyksiä koskevaa taiteellista ja tieteellistä työtä yhdistävän Mustarinda-seuran perustajajäsen.

Ekoseminaari: Taiteilijan työn käytänteet ja valinnan mahdollisuudet – Alma Heikkilä ja Antti Majava

Saara Korpela toimii tänä vuonna ekokoordinaattorina neljässä taideorganisaatiossa: IHME Helsinki, Frame Contemporary Art Finland, Mustarinda sekä HIAP – Helsinki International Artist Programme. Hän selvittää organisaatioiden hiilijalanjälkeä ja kirjoittaa havainnoistaan muun muassa IHMEen Ekoblogiin. Ympäristönsuojelua sekä vesi- ja jätehuoltoa opiskellut Saara on työskennellyt laajasti eri tehtävissä julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla ja päässyt pohtimaan, miksi ilmastotoimet tuntuvat liian verkkaisilta. Myös tulkkina toiminut Saara uskoo vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön eri toimijoiden erilaisista lähtökohdista käsin. Hän toivoo myös lisää helppokäyttöisiä työkaluja ilmastopäästöjen seurantaan sekä avointa tietokantaa materiaalien hiilijalanjäljistä.

Ekoseminaari: Taideorganisaation hiilijalanjälki – Ekokoordinaattori Saara Korpela

Video: Taiteilija Jana Winderen IHMEe toiminnanjohtaja, kuraattori Paula Toppilan haastattelussa Listening Through the Dead Zones -käynnistystapahtumassa 22.8.2020.

Kesto 16 min. Englanninkielisessä haastattelussa on suomenkielinen tekstitys.

Videolla kuullaan tiivistetysti IHME Helsingin toiminnasta. Taiteilija Jana Winderen kertoo Norjasta etäyhteyksin järjestetyssä haastattelussa taustastaan, jossa huoli omasta lähiympäristöstä johti opiskelemaan mm. matematiikkaa ja kalataloutta. Taiteesta kiinnostunut Winderen päätyi lopulta yhdistämään opiskelualansa taiteelliseen uraansa. Winderen kertoo äänitystyön haastavuudesta ja siitä, mitä hän on oppinut maailman meristä niitä kuuntelemalla.

Kysymyksiä: Mitä uutta voidaan oppia merenalaisista äänistä? Millaiset asiat vaikuttavat taiteilijan teosten syntymiseen? Voiko taiteella saada muutosta aikaan ja miten? Miksi Jana Winderen tekee työtä luonnontieteen tutkijoiden kanssa?

Mitä ovat Itämeren kuolleet alueet? IHME Helsinki 2020 – teos

Jana Winderenin Spring Bloom in the Marginal Ice Zone – Monitor Mix

https://janawinderen.bandcamp.com/album/spring-bloom-in-the-marginal-ice-zone

Teoksen kokonaiskesto on noin 35 min, josta voi kuunnella myös osan.

Jana Winderen on tehnyt äänityksiä eri puolilla maailmaa ja säveltänyt näitä ääniä yhdistellen teoksiaan. Kaikki teoksissa kuultavat äänet ovat peräisin luonnosta. Joissakin tapauksissa hän on muuttanut äänten taajuutta tai nopeutta, jotta ne olisivat ihmiskorvan kuultavissa.

Spring Bloom in the Marginal Ice Zone -teoksen äänet on nauhoitettu Barentsin merellä, joka sijaitsee jäämeren reuna-alueella. Teos taltioi vuosittaisen planktonin kukinnan ja sitä seuraavien kalojen ja merinisäkkäiden vedenalaisia ääniä.  Kasviplanktonit ovat merkittäviä hiilinieluja, hapen vapauttajia ja jokaisen vesistön ravintoketjun alku. Teoksessa kuullaan mm. jään narahtelua, seitin ja turskan ääniä sekä isompia merinisäkkäitä kuten partahylkeiden, ryhävalaiden ja miekkavalaiden ääntelyä.

Kysymyksiä: Mitä kuulet? Millainen tunnelma teoksessa on? Miten monta eri ääntä kuulet? Voiko ääniteoksen kautta saada uutta tietoa? Miksi näiden eliöiden ääniä pitäisi kuunnella? Millaista melua ihminen tuottaa mereen? Voiko melu ja valo vaikuttaa meressä elävien eläinten elämiin?

Miksi leväkukinnot ovat sekä tärkeitä että haitallisia? Millainen merkitys ihmisen luomalla melulla on merten hyvinvointiin?

Video: Erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta kertoo Itämerijalanjäljestä ja helposta laskurista, jolla mitata omien valintojen vaikutusta Itämereen. Suomeksi. Kesto 19 min.

Millainen on oma Itämerijalanjälkesi ja mistä asioista se koostuu? Itämerilaskurilla voi verrata omaa jalanjälkeä muiden alueella asuvien keskimääräiseen jalanjälkeen. Itämerilaskurin voi tehdä ilman videon katsomista. Laskurin täyttämiseen menee noin 10 minuuttia.

Lisätietoja: Videon sijaan voi lukea myös erikoistutkija Seppo Knuuttilan haastattelun, jossa hän kertoo Itämeren tilasta ja Itämerilaskurista.

Kysymyksiä: Miksi suurin osa Itämeren ravinnejalanjäljestä muodostuu siitä mitä syömme? Miten maanviljely vaikuttaa Itämereen? Mikä ero on suomalaisen ja ulkomailta tuodun kalan tuomassa ravinnepäästössä? Miksi juuri villikalansyönti on niin tehokas tapa vähentää rehevöitymistä? Miksi Itämerijalanjälki on erilainen riippuen siitä missä asumme? Montako ämpärillistä levää tuotan itse vuosittain?

Video: Seikkailijapurjehtija, tuottaja Kari ”Ruffe” Nurmi kertoo purjehdustempauksistaan ja kansalaishavainnointitavoista, joilla hän on kerännyt tietoa Itämeren tilasta tutkijoiden käyttöön. Suomeksi. Kesto 22 min.

Maailman nuorin Atlantin yli purjehtija on seikkaillut pitkin maailman meriä. Mitä Ruffe on oivaltanut purjehduksillaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja laivaliikenteen lisääntymisestä? Kumpi voitti Ruffen kumiveneen ja 600 kiloisen jääkarhun kohtaamisessa Huippuvuorilla? Mitä on kansalaishavainnointi purjehtijan näkökulmasta ja miksi se on mielekästä?

Lisätietoa: On monia tapoja auttaa Itämerta kansalaishavainnoinnin keinoin. Löydätkö tuttuja tai vieraslajeja? Tuleeko vastaan roskia tai meren rannalle kuulumattomia esineitä? Ja miksi tutkijat tarvitsevat apua kansalaisilta? Näiden asioiden tarkkailussa tutkijat tarvitsevat apua.

Lisätietoa: Rantojen roskien kerääminen on helppoa ja hyödyllistä. Mitä roskia rannoilta löytyy ja miksi? Mitä roskille tapahtuu, jos ne jäävät veteen tai rannalle? Voitte järjestää myös omat rantojen siivoustalkoot ja kerryttää meriroska tietoa kansainväliseen tutkimukseen.

Kysymyksiä: Mitä on kansalaistiede? Miksi tutkijat eivät itse kerää aineistojaan? Miten mikromuovia kerätään ja mitä siitä voi oppia? Miten kelluvaa meriroskaa voi tutkia? Miksi erityisesti muoviroska on niin haitallista merissä? Entä miten vieraseliöt kulkeutuvat veneiden puolesta paikasta toiseen ja miten sitä torjutaan? Millaisen havainnon voisin itse tehdä ja raportoida?

Millainen ongelma on meren roskaantuminen Itämerellä? Itämeren auttaminen kansalaishavainnoinnilla Mitä Itämerellä tutkitaan? Siisti Biitsi / Pidä Saaristo Siistinä ry