Kuraattorin tekstit Essee
Kuraattorin essee: Metsä
Aikamme maisema
Suuri niitty. Kahovkan meri. Kahovkan metsä. Kolme nimeä, mutta sama maantieteellinen alue. Nimet kertovat alueen eri aikoina kokemista ihmisen aikaansaamista muodonmuutoksista ensin niitystä mereksi, sitten merestä metsäksi. Ukrainalaistaiteilija Zhanna Kadyrovan Metsä-teoksen päähenkilöstä, Kahovkan metsästä, tuli lähtökohta kaksivuotiselle yhteistyöllemme kohti nyt esillä olevaa IHME Helsinki 2025 -teosta.
Kahovkan metsä kasvoi vuodessa Ukrainan suurimpaan jokeen, Dnepriin, rakennetun tekojärven paikalle. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kesäkuussa 2023 räjäytetyn Kahovkan padon tekojärvi oli mittakaavaltaan valtava. Se vastasi kooltaan Suomen toiseksi suurinta järveä Päijännettä, josta yli miljoona pääkaupunkiseudun asukasta saa juomavetensä. Räjäytyksen aiheuttama veden äkillinen purkautuminen aiheutti ympäristökatastrofin, jonka seurauksena yli 40 kaupunkia ja kylää, kymmeniätuhansia ihmisiä ja eläimiä jäi tulvaveden saartamaksi. Yli 700 000 ihmisen – enemmän kuin Helsingin kaikki asukkaat – juomavedensaanti ja ruokaturva vaarantuivat.
Lisäksi tekojärven pohjaan sedimentoituneet saasteet vapautuivat veden mukana luoden pitkäkestoisen saastevaraston, joka voi tulevien tulvien aikana huuhtoutua yhä laajemmalle alueelle. Osa alueesta on sodan aikana miinoitettu, mikä tekee niistä ihmiskäyttöön soveltumattoman ja vaarallisen myös lukuisille eläinlajeille. “Elämän paluu vai myrkyllinen aikapommi” luki Guardian-lehden otsikossa heinäkuussa 2025 julkaistussa artikkelissa, joka käsitteli Kadyrovan teoksen kohteena olevan metsän tilannetta.
***
Padon rakentaminen 75 vuotta sitten oli sen räjäyttämiseen verrattava väkivaltainen teko alueen ympäristön monimuotoisuuden ja kulttuuri-identiteetin näkökulmasta. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1950, Josif Stalinin (1878-1953) diktatorisen valtakauden lopulla, osana tämän ajamia suuria teollistamishankkeita Neuvostoliiton omavaraisuuden varmistamiseksi. Teknologinen edistys yhdistyi mahtipontiseen vallankäyttöön eikä paikallisten ihmisten kulttuurilla ollut Stalinin silmissä arvoa. Valtavan tekojärven alle hautautui mittaamaton määrä alueen kulttuurihistoriaa ja esineistöä. Arkeologisten tutkimusten mukaan alueella on ollut asutusta jo yli kaksi tuhatta vuotta sitten ja se tunnetaan erityisesti kasakkakulttuurin kehtona 1500-1700-luvulla. Osa alueen historiaa on säilynyt Dneprin suurimmalla saarella H’ortitsassa, Zaporižžjassa, missä alueen luonnon- ja kulttuurihistoriallisesta perinnöstä huolehtii saarella sijaitseva H’ortitsa museo.
Kahovkan padon tekojärvi peitti alleen laajan Velykyi Luh eli Suuri niitty -nimisen metsä- ja suoekosysteemin. Kesäkuussa 2023 tekojärvi vapautui vedestä ja vain vuosi tämän jälkeen alueelle oli kasvanut Kadyrovan teoksessaan esittämä, nyt parivuotias metsä. Se on luonnon voimannäyte, sillä tyhjentyneen tekojärven pohjaan siemenensä laskeneet pajut ja poppelit kasvoivat yhdessä vuodessa kolmi-nelimetriseksi muodostaen Ukrainan aroalueen laajimman metsätasangon. Metsä on syntynyt nopeammin kuin ihminen olisi koskaan samassa ajassa kyennyt aikaansaamaan. Lukuisat kasvi- ja eläinlajit palaavat kohisten entisen tekojärven alueelle, mutta ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuivuus ja suunnitelmat padon uudelleenrakentamiseksi uhkaavat sen tulevaisuutta.
***
Taiteilijan päätös jäädä kotimaahansa hyökkäyssodan alettua ja halu nähdä sodan jäljet omin silmin, vaikutti voimakkaasti teoksen syntyyn. Ehdotukseni tarkastella sodan ympäristövaikutuksia konkretisoitua taiteilijan tutustuttua Kahovkan meren alta paljastuneeseen maisemaan ja sen kompleksiseen tulevaisuuteen. Näyttelyn päähenkilöksi nousi epätavallisen nopeasti kasvanut laaja metsäalue, Kahovkan metsä. Ensimmäinen taiteellinen teko maisemassa oli veneen tuominen metsään ja nostaminen sille korkeudelle, jolla Kahovkan meren vedenpinta oli ollut. Merkitseväksi tekijäksi nousi aika, metsän kasvun tallentaminen, jonka runollisena mittarina vene tulisi toimimaan. Kunnianhimoisena tavoitteena oli kuvata metsää vuoden ajan säännöllisesti. Tähän toi erityisen haasteensa se, että Kahovkan metsä sijaitsee osittain sota-alueella. Lopulta turvallisempi kuvauspaikka löytyi 27 kilometrin päästä eturintamasta. Monien ystävien ja paikallisten ihmisten avulla taiteilija pääsi tavoitteeseensa ja sai ikuistettua nuoren metsän toisen elinvuoden syksystä kesään. Heinäkuussa tänä vuonna valmistuivat näyttelyssä nähtävät camera obscura -menetelmällä toteutetut kuvat metsän kasvusta.
Näyttelyssä nähdään vastakkaisille seinille projisoituina taiteilijan kuvaamaa videomateriaalia tekojärven tilalle kasvaneesta metsästä eri vuoden- ja vuorokauden aikoina. Tuulessa aaltoilevien puiden keskellä voimme nähdä veneen, joka nyt lipuu puiden latvojen ja samalla paikalla sijainneen tekojärven vedenpinnan korkeudella. Vene on yhtä aikaa ihmisen symboli, metsän poikkeuksellisen elinvoiman mittari ja vähitellen metsään katoava muistomerkki alueen menneisyydelle Kahovkan merenä, kuten paikalliset tekojärveä kutsuivat. Vastakkaisella seinällä vene matkaa ajassa aamusta pimenevään iltaan, yöhön ja aamuun kuutamojen, sumun, auringonnousujen ja – laskujen seuratessa toisiaan. Näyttely on kuin tiivistettyä aikaa, syklinen kuva maisemasta, jossa kytevät menneet ja tulevat utopiat ja dystopiat.
Menneisyys, nykyhetki ja spekulaatiot tulevasta ovat läsnä videoteosten lisäksi ovaalille pöydälle asetelluissa dokumenteissa, jotka esittelevät ukrainalaisessa kulttuurissa luonnon kiertokulun symbolina tunnetun Dneprin ja sen sivujokien padonrakennuksen seurauksia. Yhteistyössä Visuaalisen kulttuurin tutkimuskeskuksen / Kiovan Biennaalin ja Oleksandr Dovženko -keskuksen kanssa vuonna 2023 Kiovassa toteutetusta näyttelystä “Joki ulvoi kuin haavoittunut peto” on lainattu tutkimustietoa, karttoja, valokuvia ja sodan seurauksena tulvan alle joutuneiden kohtaloita kuvaavia videodokumentteja. Kahovkan padon rakentamista dokumentoineen elokuvaohjaaja Oleksandr Dovženkon, jonka mukaan keskus on saanut nimensä, kuvaama Stalinin ajan propagandistinen elokuva padonrakennuksesta on saanut uudelleentulkinnan taiteilija Mykola Bazarkinin käsissä. Ihmisen aikaansaama väkivallan kierre pakottaa ihmiset pois kotiseuduiltaan ja luonnon hakemaan uusia olomuotoja niitystä mereksi, merestä metsäksi, uudelleen ja uudelleen.
Vesistöt ovat kautta aikojen houkutelleet ihmisyhteisöjä perustamaan kyliä ja kaupunkeja niiden läheisyyteen ruuantuotannon, hyvien kulkuyhteyksien ja kaupankäynnin mahdollistajina. Kadyrovan teoksen esityspaikka Voimalamuseo sijaitseekin paikassa, johon Helsingin kaupunki perustettiin 1550-luvulla ja joka nykyään tunnetaan Vanhankaupunginkoskena. Pitkään suljettuna olleen Voimalamuseon tarjoamaan tarinaan voi edelleen tutustua sen seinillä olevissa kylteissä, jotka tuovat osaltaan pohdittavaksi yhden historiakerrostuman ja tarinan edistyksestä. Mutta miltä näyttävät näiden energiainfrastruktuurien määrittämien ympäristöjen tulevaisuudet, miten edistys näyttäytyy meidän ajassamme?
Kahovkan padon tulevaisuudesta käydään kamppailua ainakin kahdella rintamalla. Padon ja tekojärven uudelleenrakentamiseen on hyvät perustelut: niillä turvattaisiin eteläisen Ukrainan juomaveden ja maatalousmaan kasteluveden tarpeet. Mikäli pato palautetaan entiselleen, korjaustyö valmistuisi noin viidessä vuodessa. Tämä tarkoittaisi sitä, että metsä peittyisi jälleen veden alle ja orastava, vielä suurelta osin tutkimaton ekosysteemi katoaisi. Helsingissä taas kaupunginvaltuusto teki vuonna 2022 päätöksen, jonka mukaan Vanhankaupunginkosken pato suunnitellaan purettavaksi alueen luontoarvojen vuoksi: joesta kadonneiden vaelluskalojen, lohen ja taimenen, halutaan palaavaan takaisin.
Luontoarvoista käydään keskustelua myös Ukrainassa. Ilmaston näkökulmasta tämän metsän uusi ekosysteemi tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, todetaan vuoden 2025 UWEC (Ukrainian War Environmental Consequences Work Group)-raportissa. “Tämä on tilaisuus, jota meillä ei ole varaa hukata”, sanoo Eugene Simonov, Rivers without Boundaries – järjestön kansainvälinen koordinaattori, Guardian-lehden artikkelissa heinäkuussa 2025. “Jos Ukraina päättää suojella Velykyi Luhin, se ei pelasta vain maisemaa, vaan se päättää uskoa omaan tulevaisuuteensa.” UWEC:n vuoden 2025 tekojärveä koskevan raportin toinen kirjoittaja ja Ukrainan luonnonsuojeluryhmän johtaja Oleksiy Vasyliuk lisää:
“Vaakalaudalla on biokulttuurinen suvereniteettimme, ja se tarkoittaa luontoamme, identiteettiämme, itsenäisyyttämme ja sitä, millaiseksi kansakunnaksi haluamme tulla.”
Kadyrovan teoksen pääroolissa ovat kaksi planeettamme elämää ylläpitävää järjestelmää, metsä ja vesistö. Kolmas päähenkilö on ihminen, jonka toimien vuoksi kumpikin näistä elämää ylläpitävistä järjestelmistä on, ei ainoastaan teoksen esittämässä tapausesimerkissä vaan planetaarisella tasolla vaarantunut. Teos välittää vahvan kuvan maisemasta, kansakunnasta ja ihmiskunnasta risteyskohdassa, jossa niin utopioiden kuin dystopioidenkin mahdollisuudet ovat juuri nyt olemassa, yhtä aikaa. Kadyrovan kuvaaman metsän epätavallisessa elinvoimassa voi kuitenkin nähdä myös toivoa kohti niin sodanjälkeistä kuin ekologistakin jälleenrakennusta.
***
Elämän kiertokulusta Kahovkan metsässä määrää vielä toistaiseksi luonto, sen omat lainalaisuudet. Kasvien ja eläinten elämää ohjaa tieto siitä, miten elämää ylläpidetään. Ihmislaji on se, jonka vene on vaarassa upota. Mutta jos katoamme veneen tavoin metsään, meillä on ehkä vielä toivoa.
Helsingissä 17.8.2025
Paula Toppila, toiminnanjohtaja, kuraattori, IHME Helsinki
Kiitokset:
Zaporizhzhjan kaupunki
H’ortitsa-museo, Zaporižžja
Dovženko Center, Kiova
Helsingin kaupunki
Tekniikan museo, Helsinki
Lukuisat yksityishenkilöt Zaporižžjassa ja Kiovassa.
Työmme mahdollistajat 2023-2025: Saastamoisen säätiö, Koneen säätiö, Abakanowicz Art and Culture Charitable Foundation
Lähteet:
Kahovka Dam, wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Destruction_of_the_Kakhovka_Dam#
https://www.hsy.fi/vesi-ja-viemarit/nain-vesihuolto-toimii/paakaupunkiseudun-vesi/
