Uutiset
Mitä Itämeressä tapahtuu?
Mitä Itämeressä tapahtuu?
IHME Helsinki valmistautuu julkistamaan ensimmäisen IHME Helsinki -tilausteoksen parin viikon päästä. Teoksen laatii norjalaistaiteilija Jana Winderen. Hänen taiteellinen työnsä keskittyy tutkimaan vedenalaisia ääniympäristöjä ja ekosysteemejä, jotka eivät ole ihmisaistein saavutettavissa, eivät fyysisesti eivätkä äänellisesti.
Taiteilijalla, jota kiinnostavat vedenalaisten ekosysteemien eläimet, Itämeri on ilmeinen kiinnostuksen kohde Helsingissä. Jana Winderen haastatteli osana taustatyötään limnologi ja tutkija Seppo Knuuttilaa Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Seppo toimii aktiivisesti Itämeren ekosysteemien suojelemiseksi.
Kysymys sinilevästä
Jana Winderen (JW): ”Olen työskennellyt monissa paikoissa Itämeren alueella – Kaliningradissa, Riikassa, – Ystadissa ja Gotlannissa – ja olen tehnyt äänityksiä Itämeren eteläosissa. Haluaisin lisätä ymmärrystäni ihmisten suhteesta Itämereen täällä Helsingissä: kalansyöntiin liittyvistä tavoista, sinilevästä, kuolleista alueista jne. Mitä Itämeressä tapahtuu juuri nyt?”
Seppo Knuuttila (SK): “Olen työskennellyt Itämereen liittyvien aiheiden parissa parisenkymmentä vuotta pääaiheenani rehevöityminen ja ravinnekuormitus. Rehevöityminen on seuraus Itämeren sietokykyyn nähden liian suuresta ravinnekuormituksesta. Korkeimmalta tasoltaan,1980-luvun puolivälistä kuormitus on jo vähentynyt selvästi: fosforikuormitus on noin 60% ja typpikuormitus noin kolmanneksen, mutta meren tila ei ole parantunut samassa suhteessa. Tämä johtuu erityisesti Itämeren happikadon pahenemisesta. Hapettoman ja hyvin niukkahappisen veden tilavuus on ennätyksellisellä tasolla. Muutokset meren tilassa vievät aikaa mm. siksi, että Itämeren koko vesimassan uusiutumisaika on keskimäärin kolmekymmentä vuotta.
Itämeri myös lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena. Viimeisen sadan vuoden aikana Itämeren pintakerros on lämmennyt noin kolme astetta ja syvänteet kaksi astetta ja tämä lämpeneminen vain kiihtyy. Kaksikolmasosaa lämpenemisestä on tapahtunut vuoden 1990 jälkeen. Mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä nopeampaa lämpeneminen on. Lämpeneminen pahentaa happikatoa, koska happea kuluttavat prosessit kiihtyvät veden lämpenemisen myötä. Tämä on erittäin huolestuttava kehityskulku tällä hetkellä. Hapen loppuessa fosforia alkaa vapautua meren pohjasedimentistä ja tämä tarkoittaa sitä, että myös sinileväkukinnat voivat voimistua. HELCOM (Itämeren Suojelukomissio) on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet leikata ravinnekuormitusta kaikista rantavaltioista. Toimenpideohjelman tavoitteena on palauttaa Itämeren hyvä ekologinen tila. Ilmastonmuutoksen vaikutusta ei kuitenkaan huomioitu silloin kun nämä tavoitteet asetettiin vuonna 2007. Jos emme onnistu vähentämään ravinnekuormitusta sekä hillitsemään ilmaston lämpenemistä, sinileväkukinnat saattavat olla vuosisadan lopulla kymmenen kertaa nykyisiä pahempia.”
Tutkija vaarassa
SK: “Kymmenen vuotta sitten tein tutkimusta Venäjällä, Pietarin lähellä. Vuonna 2011 tiimini onnistui löytämään suurimman yksittäisen fosforikuormituksen lähteen koko Itämeren valuma-alueella. Kyseessä oli lannoitetehdas, jonka rehevöittävän fosforin päästö oli viidesosa Itämeren vuosittaisista fosfaattifosforin kokonaispäästöistä. Kenttätutkimuksen aikana minut myös pidätettiin Venäjän turvallisuuspalvelun, FSB:n, toimesta ja vietin jonkin aikaa venäläisessä putkassa. Epäilemättä jättiläismäisen päästön paljastaminen koettiin Venäjällä kielteisenä. Tapaus päättyi kuitenkin onnellisesti siinä mielessä, että lannoitetehdas teki tarvittavat toimenpiteet ja lyhyessä ajassa fosforipäästöt vähenivät prosenttiin alkuperäisistä päästömääristä.”
JW:“ Hämmästyttävä tarina. Minä olen myös työskennellyt Venäjällä, Moskovassa. Tein siellä näyttelyn entiselle kaasulaitokselle, aivan Kremlin viereen. Olin myös tekemässä äänityksiä Nikkelissä, pohjoisessa, missä minun käskettiin häipyä paikallisen tehtaan läheisyydestä.”
SK: “Ei ihme, sillä tuon yksittäisen tehtaan vuotuiset rikkidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin koko Suomen yhteensä.”
Ilmastonmuutos kiihdyttää muutosta
JW: “ Näyttää siltä, että Itämerestä on tullut eräänlainen indikaattori samaan tapaan kuin Grönlannin sulavista jäätiköistä. Joitakin vuosi sitten esitin teoksessani Grönlannin sulavan jään synnyttämiä ääniä ja ihmiset olivat syvästi liikuttuneita kuunnellessaan niitä. Siksi käytän teoksissani ääntä, se vetoaa tunteisiin ja tekee syvän vaikutuksen ihmisiin. Samanlaisia reaktioita tapahtuu, kun olen soittanut teoksissani merissä elävien eläinten ääniä. Pohdin, että myös lintujen määrän on täytynyt vähentyä? Luin jostain, että linnut ovat nyt pienempikokoisia kuin ennen?”
SK:”Kyllä, olen myös lintuharrastaja. Olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan linnuista tulee ilmastonmuutoksen myötä pienempiä ja sama tapahtuu myös kaloille, kun meret lämpenevät. Tämä ilmiö on havaittavissa erityisesti pohjoisessa, koska isompikokoisena on helpompaa selviytyä kylmissä sääolosuhteissa, mutta kun sää lämpenee, isosta koosta ei ole enää hyötyä. Ilmastonmuutos vaikeuttaa etenkin pohjoisten lajien elämää, koska esimerkiksi maalinnut eivät voi siirtyä loputtomasti pohjoisemmaksi, koska siellä vastassa on meri. Mutta on myös hyviä esimerkkejä siitä, miten suojelutoimet ovat toimineet. Lapsuudessani 1970-luvun alussa meillä oli vakava ongelma PCB- ja DDT- ympäristömyrkkyjen kanssa. Ravintoketjun huipulla olevat petoeläimet kuten hylkeet ja merikotkat saivat näitä myrkkyjä suuria määriä elimistöönsä, niiden lisääntyminen vaikeutui ja kannat laskivat jyrkästi. Niistä ajoista merikotkakanta on elpynyt ja tänä vuonna yksi pari pesii luonnonsuojelualueella käytännöllisesti katsoen keskellä Helsinkiä.
JW: ”Meidän pitäisi todellakin tehdä kaupungeistamme soveltuvia asuinpaikkoja myös muille lajeille sen sijaan että karkotamme ne pois kaupungeista. Elämäntapamme ei todellakaan toivota eläimiä tervetulleiksi, vaikka me olemme alunperin vieneet tilaa niiltä.”
Mitä me voimme tehdä?
SK: “Kolme vuotta sitten laadimme Itämeri-laskurin yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kollegoiden kanssa. Se on työkalu, jolla ihmiset voisivat laskea Itämeri-jalanjälkensä. Kun ihmisiltä kysytään, miten he kokevat oman roolinsa Itämeren suojelussa; näkevätkö he, että he voisivat itse tehdä jotakin Itämeren pelastamiseksi, usein vastaus on, etteivät voi henkilökohtaisesti tehdä mitään. Esimerkiksi yhteyden näkeminen oman ruokavalion ja ruoan tuotannosta syntyvien rehevöittävien päästöjen välillä on monille epäselvä. Usein syyttävä sormi osoittaa maatalouteen päin. Maanviljelijät kuitenkin tuottavat sitä ruokaa, mille on kysyntää. Ei esimerkiksi lihaa tuoteta sen tuottamisen ilosta. Ilman ruokavaliomuutosta tuotannon päästöjä on vaikea alentaa merkittävästi. Viime aikoina lihansyönnistä on puhuttu paljon ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhteydessä, mutta sen merkitys Itämeren tilan kannalta on vielä tärkeämpi. Noin 60 % Itämeri-jalanjäljestämme syntyy siitä, mitä syömme ja erityisesti sen tuotannosta. Vähintään 70 % Suomen maatalousmaasta käytetään eläinperäisen ruoan tuotantoon. Itämerilaskurilla kuka tahansa voi laskea miten suuri oma Itämeri-jalanjälki on ja kuinka paljon fosforia ja typpeä tuottaa vuosittain Itämereen.
JW: “On tärkeää, että voimme näyttää mitä voimme itse tehdä ja toistaa tätä viestiä.”
SK: “Ihmiset Suomessa ovat hyvin huolissaan Itämeren tilasta. Nyt kun talvi on ollut erittäin lämmin, Helsingissä ei ole ollut ollenkaan lunta ja joet ovat tulvineet monta viikkoa, tiedämme että ravinnekuormitus on ollut poikkeuksellisen voimakasta. Monet ihmiset kysyvät, miten tämän vaikuttaa tulevan kesän sinilevätilanteeseen. Ruuantuotannon päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat avainasioita Itämeren tulevan tilan näkökulmasta.”
Lisätietoja:
