Metsien määrittelyä – Katie Patersonin taideteoksen tieteellisestä taustatyöstä

Skotlantilaistaiteilija Katie Patersonin IHME Helsinki 2021 -teos To Burn, Forest, Fire koostuu planeettamme ensimmäisen metsän tuoksusta ja ilmastokriisinajan viimeisen metsän tuoksusta. Nämä tuoksut jalostetaan suitsukkeiksi ja poltetaan sitten eri puolilla Helsinkiä syksyllä 2021.

Tätä lukiessa saattaa herätä kysymys, mikä mahtaa olla planeettamme ensimmäinen metsä, puhumattakaan siitä, miltä siellä on mahtanut tuoksua? Siitä, mikä metsä on ilmastokriisin ajan viimeinen, meillä saattaa olla jokin aavistus, sillä kyseessä ovat oman aikamme tapahtumat.

Katie Paterson Sudio tekee pitkäjänteistä taustayötä tutkijoiden kanssa, joiden toimenkuvat vastaavat kunkin taideteoksen tieteellistä osaamisaluetta. Ideat teoksiin kumpuavat taiteilijan mielikuvituksesta, mutta näiden ideoiden jalostumisen oikeiksi, valmiiksi taideteoksiksi, taataan tieteellisillä tutkimustuloksilla. Lopulta on kuitenkin muistettava, että parhaimmillaankin vastaukset kysymyksiin ovat usein ns. parhaita valistuneita arvioita.

Mikä on metsä

Planeettamme ensimmäisen ja ilmastokriisin ajan viimeisen metsän määrittelemiseksi taiteilija on käynyt keskusteluja useiden tutkijoiden kanssa. Alusta asti mukana ovat olleet emeritusprofessori Jan Zalasiewicz (School of Geography, Geology and Environment, University of Leicester), paleoklimatologian dosentti J. Sakari Salonen (Helsingin yliopisto), paleobotanisti Chris Berry (Cardiff University, Wales), kirjailija, biologian ja ympäristötutkimuksen professori David George Haskell (Sewanee: The University of the South, Tennessee, USA) ja eloperäisten helposti haihtuvien yhdisteiden (biogenic volatile organic compounds) tutkija Ana Maria Yáñez Serrano (Center for Ecological Research and Forestry Application  (CREAF), Barcelona)

Ensimmäinen määriteltävä kysymys oli, mikä on metsä? Vaikka metsä-sanaa käytetään yleisesti, sille ei ole yhtä tarkkaa universaalisti tunnustettua määritelmää, vaan maailmasta löytyy yli 800 erilaista metsän määritelmää. Vaikka metsän käsitetään yleensä sisältävän puiden läsnäolon, monen määritelmän mukaan metsäksi voidaan kutsua aluetta, jossa joskus kasvoi puita, jossa joskus tulee kasvamaan puita tai joka on laissa määritelty metsäksi sen kasvillisuudesta riippumatta.[1]

Yleisimmin metsäksi määritellään ekosysteemit, joissa puiden määrä on hallitseva. US National Vegetation Classification system määrittää metsän alueeksi, jossa puiden latvustot lomittuvat toistensa kanssa noin 60-100 % alueen pinta-alasta.[2]

Taiteilija Katie Paterson piti eniten Jan Zalasiewiczin määritelmästä: “metsä on paikka, jossa on niin paljon puita, että niiden joukkoon voi eksyä.”

Ensimmäinen metsä

Planeettamme mahdolliseksi ensimmäiseksi metsäksi[3] löytyi kolme fossiilimetsäehdokasta, jotka kaikki sijoittuvat geologisen ajanlaskun devonikaudelle:  ensimmäiseksi 385 miljoonaa vuotta sitten  kasvanut metsä Cairossa, New Yorkin osavaltiossa, toiseksi 380 miljoonaa vuotta sitten kasvanut metsä, Gilboassa, myös New Yorkin osavaltiossa, ja kolmanneksi 365 miljoonan vuoden takaa esiin kaivetut laajat  louhokset Xinhangissa, Anhui-provinssissa Kiinassa.

Chris Berry on paleobotanisti, joka on erikoistunut devonikauden ensimmäisiin metsiin. Hän suosii Cairon valintaa ensimmäiseksi metsäksi ja tähän hänellä on vahva argumentti. Yksi siellä löydetyistä puista, Eospermatopteris (Cladoxylopsida), on alan tutkijoiden parissa yleisesti sovittu olevan “ensimmäinen puu”. Toinen argumentti on, että puiden ja metsien synty tässä kohtaa, devonikauden keskiosassa (393–383 Ma), oli käännekohta maapallon historiassa, sillä se merkitsi pysyviä muutoksia maan ekologiaan, geokemiallisiin sykleihin, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksiin ja ilmastoon. Tämä puolestaan kytkeytyy merkittävällä tavalla meidän aikamme sukupuuttoaaltoon ja ilmastokriisiin, joihin Katie Paterson haluaa teoksensa kytkeä.

Aikamme viimeinen metsä

Lokakuisessa tiedotustilaisuudessamme Katie Paterson kertoi, että ilmastokriisin ajan viimeisen metsän määrittelyssä tutkijoiden kanssa oli päädytty kahteen vaihtoehtoon: Amazonin sademetsään ja pohjoiseen taigametsään. Molemmat metsätyypit ovat uhattuina ihmisen toiminnan ja ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Amazonin metsiä  ja monimuotoisuutta uhkaavat tehomaanviljely,  tehokarjankasvatus, energiantuotantolaitokset ja padot, taigametsiä ikiroudan sulaminen.  Molempien katoaminen myös kiihdyttää ilmastokriisin etenemistä: sademetsien myötä häviää merkittävä hiilinielu ja ikiroudan sulamisen myötä vapautuu maaperästä merkittäviä määriä yhtä kasvihuonekaasuista, metaania. Katie Patersonin projektissa aikamme viimeiseksi metsäksi valittiin Amazonin sademetsä.

Miksi Amazonin sademetsä 

Amazon on ilmeinen valinta. Se on metsä, jonka tuhoutumisesta ihmisillä on yleinen käsitys[4]. Etelä-Amerikassa sijaitseva Amazon on planeettamme suurin metsä ja jokisuisto. Se kattaa puolet Brasilian pinta-alasta ja ulottuu naapurimaihin Boliviaan, Peruun, Kolumbiaan, Venezuelaan ja Ecuadoriin.

Amazoniin kohdistuu myös maailman voimakkain metsäkato ja toimenpiteitä tarvitaan kiireellisesti laajamittaisen, peruuttamattoman ekologisen katastrofin estämiseksi. WWF arvioi, että 27 prosenttia Amazonin eloyhteisöstä on puuton vuoteen 2030 mennessä, jos nykyinen metsäkato jatkuu. Amazonin valintaa tukee myös se, että kasvi- ja eläinlajien sukupuuton ennustetaan olevan kaksi tai jopa neljä kertaa nopeampaa tropiikissa kuin lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä. Tämä on suuri ongelma, koska suurin osa kasvi- ja eläinlajeista esiintyy tropiikissa.

Tulevaisuuden viimeinen metsä

Jos katsomme tulevaisuuteen planeetan viimeisintä metsää, se olisi todennäköisesti metsä, jota ei vielä ole olemassa, ja se sijaitsisi todennäköisemmin pohjoisilla alueilla, koska eteläisellä pallonpuoliskolla ilmasto muuttuu liian kuumaksi kasveille. Myös pohjoiset alueet lämpenevät merkittävästi, ja siksi metsä, joka voi selviytyä tässä ilmastossa, olisi trooppinen metsä, kuten Amazon, mutta nykyisten boreaalisten metsien paikalla. Siten Amazon ei ole ainoastaan nyt eniten uhattuna, vaan se edustaa myös planeettamme viimeistä metsätyyppiä.

Lue lisää Katie Patersonin vuoden 2021 IHME Helsinki -tilausteoksesta To Burn, Forest, Fire >>

Katso tallenne Katie Patersonin keskustelusta yhdessä emeritusprofessori Jan Zalasiewiczin ja paleoklimatologian dosentti J. Sakari Salosen kanssa IHMEen YouTube-kanavalla >>

—–

[1]       Elisabeth Grinspoon, ‘Facts on Forestry’, 2007

[2]       Elisabeth Grinspoon, ‘Facts on Forestry’, 2007

[3]      ’Mid-Devonian Archaeopteris Roots Signal Revolutionary Change in Earliest Fossil Forests’, 2019 https://www.cell.com/current-biology/fulltext/S0960-9822(19)31569-6#secsectitle00

[4] Jessica Corbet, ’Climate Crisis Could Cause a Third of Plant and Animal Species to Disappear Within 50 Years: Study’, 2020 https://www.ecowatch.com/climate-crisis-plant-and-animal-species-2645160419.html?rebelltitem=3#rebelltitem3