Tapahtuman hiilijalanjälki

Aikaisemmassa blogissa laskin, että IHMEen “pienipäästöisen taidetuotannon” hiilijalanjälki voisi olla luokkaa 2000 kg CO2e. Kuinka kävi, mikä oli yksittäisen tapahtuman hiilijalanjälki todellisuudessa?

Koronapandemian takia IHME Helsingin vuodeksi 2020 tilaama Listening through the Dead Zones -ääniteos siirtyy elokuuhun 2021. Teoskokonaisuuteen kuuluva Itämeri-aiheinen seminaari kuitenkin järjestettiin 22.8.2020. Se oli alun perin suunniteltu ääni-installaation päätöstapahtumaksi, mutta tässä tilanteessa se toteutettiin teoksen kickoff-tapahtumana.

Kun alkuperäisestä laskelmasta poistetaan installaation rakentaminen ja päätöstilaisuus, laskelman summaksi jää 2000 kilon sijaan noin 35 kiloa kasvihuonekaasupäästöjä. Toteutuiko 35 kiloa todellisuudessa?

Lyhyt kesäinen ulkoilmatapahtuma kuluttaa vain vähän energiaa

Laskelmassamme tapahtuman hiilijalanjälki koostuu seuraavista osista: energia, matkustus, hankinnat sekä palvelut ja tapahtumat. Alla ovat seurannan tulokset näiden mukaan jaoteltuna.

Energiaa käytettiin vain sähkölaitteiden (55 tuuman monitori, äänentoisto, videokamera, nettiyhteydet) pyörittämiseen. Koska IHME ei ollut Soutustadionin pitkäaikainen vuokralainen, emme kyselyistä huolimatta voineet tehdä itse sähkösopimusta energiayhtiön kanssa. Näin ollen jouduimme tyytymään Helsingin kaupungin käyttämään tavanomaiseen sähköön. Muutaman tunnin tilaisuuden sähkönkulutus oli kuitenkin vähäinen: 2 kWh, energiayhtiö Helenin päästökertoimen mukaan 0,5 kg CO2. Lämmitystä ei tilaisuudessa ollut, joten sen päästöt olivat 0 kg CO2.

Liikkuminen – arvioitua enemmän päästöjä

Liikkumisen päästöt olivat 99 kg CO2e. Vuokrateltat tuotiin paikalle pakettiautolla, ja yksi järjestäjistä saapui pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Näistä syntyi suurin osa päästöistä. Muutama Helsingin sisäinen taksimatka keskustasta Soutustadionille muodosti matkustuspäästöistä vain yhden prosentin. Äänitaiteilija Jana Winderenin osallistuminen videoyhteydellä fyysisen läsnäolon sijaan pienensi päästöjä 250 kg CO2e!

Seminaari – tekstien tilalle video

Seminaariesitysten videot ovat pituudeltaan yhteensä noin 2 tuntia. Jos arvellaan, että videoita katsellaan 2200 kertaa käyttäen suomalaista tavanomaista sähköä, tämä seminaarin välitystapa tuottaa päästöjä 28 kg CO2e, huomattavasti enemmän kuin alkuperäisen suunnitelman mukainen esitysten välittäminen kirjoitetussa muodossa.

Laskelman pohjana käytimme tietoa, jonka mukaan 2 tunnin striimaus läppäriltä kuluttaa 0,09 kWh sähköä (sähkönkulutus perustuu seuraaviin laitteiden tehoihin: läppäri 30 W, reititin 5 W, verkko ja datakeskus 10 W). Tämä luku kerrottiin suomalaisen sähkön keskimääräisillä päästöillä, 141 g CO2e/kWh. Lopputuloksena oli 12.9 g CO2e kahden tunnin videonkatselua kohti. On huomattava, että laskelmassa ei ole huomioitu laitteiden valmistuksesta aiheutuneita päästöjä.

Myöhemmin ilmestyneen Tekniikan Maailman artikkelin mukaan nettivideon hiilidioksidipäästöt ovat 42,3 g CO2e (per tunti), jolloin 2 tunnin videonkatselusta syntyisi 84,6 g CO2e kokonaispäästöt. Tämä luku on oletettavasti laskettu pöytätietokoneelle, joka käyttää sähköä 0,1 kWh tunnissa, mistä aiheutuu 14,1 g CO2e päästöt tunnissa. Jos sen sijaan käytetäänkin läppäriä, sähkönkulutus on vain 0,007 kWh tunnissa ja päästöt vastaavasti 1 g CO2e tunnissa. Näillä laskelmilla yhden tunnin videon katselu läppärillä aiheuttaisi päästöjä 28,2 g CO2e ja kahden tunnin videon katselu läppäriltä 56.4 g CO2e päästöt. Samat 28 kg CO2 kokonaispäästöt mahdollistaisivat 500 videonkatselukertaa.

Ruoka aiheuttaa paljon päästöjä, kuten arveltiinkin

Ruoka oli koronan takia kinkkinen rasti: hygienia olisi vaatinut kaiken yksittäispakkaamista, ekologia kieltänyt kaiken yksittäispakkaamisen. Koronan takia tilaisuudessa luovuttiin kahvitarjoilusta. Ruokailumahdollisuus järjestettiin vain talkoisiin osallistujille, henkilökunnalle ja puhujille, ja ateriaksi valittiin yksittäispakatut falafel-pitaleivät. Kahvit ja teet keitettiin termokseen ja puhujille varattiin juomaksi kivennäisvettä. Ruokailun hiilijalanjäljeksi laskettiin 27 kg CO2e.

Vähän jätettä, vähän päästöjä

Jätettä syntyi pääasiassa neljässä tilanteessa: ruokailun, koronamaskien vaihtamisen, käsien pesun/kuivaamisen sekä mainosjulisteiden purkamisen yhteydessä. Jätettä syntyi vähän, alle 2 kiloa ja sen kokonaispäästöt olivat alle 1 kg CO2e. Siisti biitsi -talkoissa kerättyjen roskien jätehuollon päästöt olivat myös noin 1 kg CO2e. Niitä ei kuitenkaan sisällytetä tapahtuman päästöihin, koska ne eivät kuulu siivoajan, vaan (tahallisen tai tahattoman) sotkijan vastuulle.

Laskurimme luokkaan Palvelut ja tapahtumat sisältyivät myös seuraavat: Verkkoliikenne ja postipalvelut tuottivat päästöjä 11 kg CO2e, samoin Jana Winderenin tuottamat T-paidat, jotka yhdistävät ilmastonmuutoksen ja Itämeren hapettomuuden toisiinsa kekseliäällä tavalla.

Hankinnat – lisää tietoa tarvitaan!

Hankinnat on laskurin hankalin tai pikemminkin puutteellisin kategoria. Laskuri sisältää listan erilaisia tuotteita, joille on laskettu elinkaarianalyysin avulla päästökerroin. Luku on varsin luotettava, koska se perustuu tutkimukseen. Ainoa ongelma on se, että lista on lyhyt ja tuotteita vähän.

Seuraavassa konkreettinen esimerkki: Hankimme tapahtumaa varten modeemin. Laskurissa on hiilijalanjälki tulostimelle, tietokoneelle, näytölle ja kännykälle, mutta ei modeemille. Voiko modeemille käyttää esimerkiksi tulostimen päästökerrointa? Tai, koska tulostin on iso kapistus mutta modeemi pieni, laskea että modeemin päästöt olisivat puolta pienemmät kuin tulostimen? Hankintalistassa ei mainita myöskään sellaisia asioita kuin käsidesi, koronamaskit tai WC-paperi, ulkoteltan vuokra, äänentoisto tai videokuvaus. Erittäin monen asian kanssa joutuu vastatusten saman ongelman kanssa.

Tietoa puuttuu – mitä tehdä?

Ongelmaan on ainakin kaksi ratkaisua: Ensimmäinen on jättää kyseinen yksityiskohta pois laskuista ja mainita siitä laskelman kirjallisessa osuudessa. Toinen vaihtoehto on yrittää antaa kyseiselle asialle jokin summittainen arvio.

Summittaista arviota varten voi hyödyntää erittäin karkeaa arviota käytetyn rahan ja syntyneiden päästöjen suhteesta. Suomessa syntyy yhtä käytettyä euroa kohti noin 0,5 kiloa kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi eri kulutushyödykeryhmille on laskettu omia päästökertoimiaan (kg CO2e/€). Nestesaipput, vessapaperit ja jätesäkit kuuluvat tuoteryhmään, joka tuottaa vähemmän päästöjä; näiden hankintojen kertoimena voidaan käyttää lukua 0,3. Käsidesien ja maskien kerroin on vielä pienempi – 0,2 ja modeemin kaikkein pienin – 0,1. Kaikkien näiden hankintojen yhteenlasketuiksi päästöiksi sain kokonaisuudessaan 46 kg CO2e. Koska esineitä käytetään myös tapahtuman jälkeen, on kohtuullista jakaa tämä luku kickoff-tapahtuman ja myöhemmän käytön kesken. Silloin tulokseksi tulee 23 kg CO2e.

En osannut sijoittaa mihinkään kotitalouksien kulutusmenoryhmään telttojen ja tekniikan vuokrausta. Niiden materiaalikustannukset olivat yhteensä noin 1000 euroa. Olisiko kotitalouksilta peritty palvelusta yhtä suuri summa kuin meiltä organisaationa? Keskimääräisen päästökertoimen mukaan päästöt olisivat noin 500 kg CO2e, mutta tämä kuulostaa kohtuuttoman korkealta. Mitä luvun pitäisi sitten olla? Tässä tilanteessa käytin kortin “soitto asiantuntijalle” ja sain selville, että laitevuokria vastaavien tuoteryhmien päästö on noin 0,2 kg CO2e/euro. Tällä laskentatavalla päästöiksi tulisi telttojen osalta 90 kiloa ja tekniikan osalta noin 120 kiloa, eli yhteensä 210 kg CO2e. Ilman tietoja toisaalta telttojen ja tekniikan tuotannosta syntyvistä päästöistä ja toisaalta vuokrauskertojen määristä on kuitenkin mahdotonta arvioida tämän luvun paikkansapitävyyttä. Siksi jätän tämän luvun laskelman ulkopuolelle.

Laskelman tulokset ja opetukset

Kaikkien näiden laskelmien perusteella sain tulokseksi, että tapahtuman päästöt eivät olleet 35 kg CO2e, vaan tapahtuman hiilijalanjälki oli kokonaisuudessaan 201 kg CO2e ilman teltta- ja tekniikkavuokraa. Näillä tiedoilla suurin päästölähde olivat matkat ja toiselle sijalle asettui ruoka – siitä huolimatta, että ruokailua ei ollut järjestetty kaikille.

Tältä pohjalta tulevia tapahtumia varten voidaan antaa kaksi neuvoa:

1. Punnitse erilaisia läsnäolomahdollisuuksia, erityisesti kansainvälisten vieraiden kohdalla. Etäyhteyksien hyödyntäminen voi olla merkittävä keino vähentää tapahtuman päästöjä. Epämuodollisia kohtaamisia mahdollistavat etäyhteyskäytännöt kehittyvät jatkuvasti. Joissakin tilanteissa läsnäolo on välttämätöntä.
2. Kiinnitä huomiota ruokailun järjestämiseen. Jos mahdollista, järjestä tilaisuus paikassa, jossa on kasvisruokaa valmistava keittiö. Näin voidaan vähentää myös hävikkiä ja kertakäyttöpakkausten tarvetta. Suurimmat päästöt syntyvät kuitenkin jo ruoan tuotantovaiheessa.

IHMEen kickoff-tapahtuman hiilijalanjälkilaskelma on esimerkki tavallisesta toimintaympäristöstä: päätöksiä on tehtävä “riittävän hyvän” tiedon pohjalta, epävarmuuksia sietäen. On tunnustettava määrällisten mittareiden arvo, mutta myös niiden rajat. Hiilijalanjälkilaskuri antaa tietoa vain niistä muuttujista, jotka laskuriin on syötetty, laskuri sisältää vain sellaisia tuotteita ja palveluja, joiden hiilijalanjälki on laskettu yleisesti hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti. Mittarit tarkentuvat ja hiiliymmärrys kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän siihen panostetaan.

Kaiken kaikkiaan hiilijalanjäljen seurantaa voi verrata budjetointiin: Ilman budjettiakin pärjää johonkin pisteeseen asti pelkällä säästämisellä. Jos kuitenkin halutaan myös käyttää rahaa, on järkevää laskea tilillä olevat varat ja tehdä suunnitelma siitä, mihin pennoset sijoitetaan. Parhaassa tapauksessa hiilijalanjäljen laskenta mahdollistaa toiminnan jatkamisen vähemmillä päästöillä niin, että toiminnan ydin – eli IHMEen tapauksessa taide – ei kärsi.

***

Alkuperäisen laskelman lähtötiedot

35 kilon laskelma perustui suunnitelmaan, jonka mukaan:

• Tilaa ei tarvitse lämmittää (ei kaukolämpöä)
• Tilassa/Ulkoteltassa käytetään vihreää sähköä
• Kutsuvieraille tarjotaan kasvisateria
• Seminaari toteutetaan tekstinä verkkosivuilla

Laskelma ei sisältänyt yleisön matkoja eikä mainoksista aiheutuneita päästöjä.

Toteutus

Käytännössä tilaisuus, johon osallistui noin 25 henkeä sekä esiintyjiä ja henkilökuntaa 10 henkeä, sisälsi seuraavat osiot:

• Tilaa ei tarvinnut lämmittää (ei kaukolämpöä)
• Tilassa (ulkoteltta) käytettiin tavallista sähköä
• Talkoolaisille ja puhujille tarjottiin vegaaninen kasvisateria
• Seminaari kuvattiin videolle, joka tallennettiin IHMEen Youtube-kanavalle
• Tilaa varten vuokrattiin teltta, pöytiä ja penkit sekä kuvan- ja äänentoistolaitteet
• Tilaisuudessa syntyi jätteitä
• Tilaisuutta varten tehtiin hankintoja

Laskelma ei sisältänyt yleisön matkoja (päästöt noin 12 kg) eikä mainoksista aiheutuneita päästöjä.

 

Kirjoitus on osa vuonna 2020 julkaistavaa sarjaa, jossa IHMEen ekokoordinaattori Saara Korpela käsittelee hiilijalanjälkeä taidetuotannossa.

Lue muita vuoden 2020 ekoblogeja:

• Mitä yhteistä on kalorilla ja hiilidioksidilla?
• Hiilijalanjäljen laskenta alkaa!
• Miten lämmityksen hiilijalanjälki lasketaan?
• Niin pienet kuin suuretkin päästöt on mahdollista saada alas
• IHME-taidetuotannon hiilijalanjälki
• Miten edistää kestäviä ruokakäytäntöjä taideorganisaatiossa?
• Tapahtuman hiilijalanjälki
• Kilometrit ja kohtaamiset
• Taideorganisaation hiilijalanjälki ja hiilihaaste 2030!