Kollektiivista viisautta Maaleipä-haasteessa

Lontoolaisen Cooking Sectionsin IHME Helsinki 2024 -teos Maaleipä-haaste kutsui kevään ja kesän aikana kaikki leipomaan leipää maaperälle, merelle ja mahalle terveellisistä raaka-aineista. Haaste huipentui Maaleipä-juhlaan ja -näyttelyyn 21.9.2024 Teurastamon Kellohallissa, jossa maisteltavana oli 14 erilaista maaleipää.

IHME Helsinki -teosten yleisösuhteen kehittäminen ja ymmärrys vuosittaisten tilausteosten merkityksestä kokijoilleen on yksi säätiömme toiminnan painopisteistä. Järjestimme juhlan jälkeen finalistileipurien kanssa palautekeskustelut, joissa pyrimme saamaan syvällisempää ymmärrystä Maaleipä-haasteeseen osallistumisesta. Keskusteluihin osallistui puolet finalisteista.

Yllättävä ja hauras prosessi

Osallistuminen oli ollut keskustelijoille mielenkiintoinen, ihmeellinen ja yllättävä, mutta myös hauras prosessi. Oman maaleipäreseptin lähettämiseen olivat kannustaneet kumppanit ja ystävät sekä halu vaikuttaa konkreettisesti ilmastonmuutokseen, edistää kulttuurin ja ruokajärjestelmän muutosta ja jakaa tietoa erilaisista ihmiselle ja ympäristölle hyvistä raaka-aineista.

Prosessiin oli saattanut sisältyä epävarmuuksia siitä, mitä voi tehdä ja voiko osallistua ilman taidetaustaa. Lopulta halu kehittää jo tuntemaansa leipää paremmaksi ja haasteen kriteerien mukaisesti tarjosi paljon uuden oppimista, herätti uteliaisuutta ja kokeilunhalua sekä avasi uusia näkökulmia niin omaan palstaviljelyyn kuin laajemminkin ruoantuotantoon.

Reseptin kehittelyä ja haasteeseen syventymistä verrattiin taideprosessiin:

Osallistuminen vahvisti sitä, että taide tarvitsee aikaa, se tarvitsee turhautumisen ja tylsistymisen ja kokeilut ja tutkimiset ja se oli iso prosessi itselle,

kuten yksi osallistujista kommentoi.

Keskustelijoille kilpailua ja palkintoja tärkeämpää oli uuden luominen, tiedon jakaminen, toisten leipojien ja ruoantuottajien kohtaaminen ja keskustelut; tunne siitä, että omilla pienillä teoillaan pystyy vaikuttamaan kulttuurin muutokseen ilon ja jakamisen kautta. Itse Maaleipä-juhla ja siihen mukaan pääseminen oli monelle jo voitto. Kilpailuasetelmaa sekä palkintojen jakoa pidettiinkin toissijaisena.

Oliko leipien asettaminen paremmuusjärjestykseen haasteen aiheen kannalta hedelmällistä?

Se oli hyvin haurasta, että tapahtuma päättyi siihen, että leivät arvosteltiin ja osa sai arvonannon siitä, että olivat ne palkitut ratkaisut, vaikka kaikilla oli paljon annettavaa.

Kuuden leivän ja leipojan palkitsemisen sijaan keskustelijoille prosessi, juhla ja leipien moninaisuuden esittely olisi riittänyt.

Osallistujat kokivat, että haaste ja tapahtuma kokosivat yhteen kollektiivista viisautta, loivat tilaa ruokajärjestelmän murrosta ja ruokaturvaa käsittelevälle keskustelulle ja onnistuivat luomaan siltaa ruoantuottajien ja kaupunkilaisten välille. Tätä kaivataan lisää. Lopulta keskusteluissa isoksi kysymykseksi nousikin haasteen saavutettavuus ja maaleivän tekemisen mahdollistaminen kenelle tahansa.

Maaleivästä ruokajärjestelmän murrokseen?

Pientuottajien luomujauhot eivät ole helposti saatavilla ja hinnat ovat kaupan tavallisia jauhoja korkeammat. Luonnosta kerättävät raaka-aineet ovat saatavilla tiettyinä sesonkeina ja hapanjuuren käyttö ei ole itsestäänselvyys.

Miten siis maaleivän ja sen taustalla vaikuttavan ajattelun saa leviämään laajemmalle ja asiaan vihkiytyneiden ulkopuolelle? Pystyykö haasteella vaikuttamaan ruokajärjestelmään ja ihmisten arjen valintoihin? Miten saada nekin ihmiset kiinnostumaan maaleivästä, jotka eivät itse leivo?

Nämä kysymykset nostivatkin esiin nykyisen ruokajärjestelmän ongelmat. Luomutuotteiden ostaminen on mahdollista vain niille, joilla on siihen varaa. Luomu voisi olla kaikille saavutettavampaa, jos se vain haluttaisiin mahdollistaa.

Tarve systeemiselle muutokselle kotimaisen ruoan tuotannossa korostui keskusteluissa. Ruohonjuuritason toiminnalla ja kuluttajien vaatimuksesta järjestelmä voisi muuttua, mutta kovin nopeasti ei yksittäinen toimija voi rakenteisiin vaikuttaa.

Maaleipä-lähettiläät muutoksen edistäjinä

Ruohonjuuritasolla jokainen haasteen finalisteista kuitenkin toimii jatkaessaan maaleivän leipomista, leivän tarjoamista muille ja sanoman levittämistä. Keskusteluun osallistujat kokivatkin toimivansa eräänlaisina Maaleipä-lähettiläinä. Sanana maaleipä on juurtunut jo heidän käyttöönsä, kehitteillä on uusia reseptejä ja suunnitelmissa maistattaa leipiä lähipiirissä ja työpaikoilla.

Maaleipä-leipureille on perustettu oma Facebook-ryhmä, johon kuka tahansa maaleivästä ja sen leipomisesta kiinnostunut voi liittyä. Osallistujat itse pyrkivät tekemään resepteistään sellaisia, että niitä voi kuka tahansa kokeilla ja kehittää eteenpäin.

Haasteen kohdalla kulttuurin muutos tapahtuu leipojissa ja leviää heidän mukanaan laajemmalle. IHMEessä viimeistelemme tällä hetkellä kouluille opetuspakettia Maaleipä-haasteesta. Pyrimme myös saamaan maaleipä-sanan suomen kielen sanakirjaan kuvaamaan leipiä, jotka on valmistettu maaperälle, merelle, muille lajeille ja ihmisille terveellisistä raaka-aineista. Joka vuosi 21.9. voisimme juhlistaa virallista Maaleipä-päivää.