Tehdään tulevaisuus nyt

Tämä on IHME Helsingin toiminnanjohtaja ja kuraattori Paula Toppilan kirjoitussarjan toinen osa. IHME Helsinki aloitti organisaation ekologisen siirtymän vuonna 2018 IHME-nykytaidefestivaalista (2009-2018) nykytaiteen tilaajaorganisaatioksi, joka yhdistää taiteen, tieteen ja ilmastotyön. Kirjoituksissa pohditaan mikä on taiteen ja taideinstituution rooli kestävyysmurroksessa. Ensimmäisen blogin ilmestyessä se oli nimeltään Kuvitellaan tulevaisuus nyt, mutta muutimme sen muotoon Tehdään tulevaisuus nyt, koska ympäristökriisi ei odota vaan etenee ja tarvitaan yhä enenevässä määrin tekoja.

Kansainvälinen yhteistyö ympäristökriisin maailmassa

Ensimmäisessä blogissani kirjoitin taiteen ja taideinstituution merkityksestä kriisien kyllästämässä ajassamme saksalaisen sosiologi Hartmut Rosan resonanssi-käsitteen näkökulmasta. Pohdin arvojen muutosta institutionaalisissa käytännöissä ja sitä, miten menestystä voitaisiin ekologisesti kestävässä kulttuurissa mitata muutoinkin kuin (talouden) määrällisin mittarein. Pohdin myös kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia lisätä kriisinkestävyyttä ja silloin molempien vahvuudet liittyvät yhdenvertaisuuden lisäämiseen: kykyyn tuoda ihmisiä yhteen, lisätä ihmisten ymmärrystä maailmasta, luoda mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja kokea kuuluvansa joukkoon.

Tässä tekstissä pohdin, mitä on kansainvälinen yhteistyö ekologisesti kestävässä tai toisin sanoen kulttuuria uudistavassa taideinstituutiossa. Lentomatkustaminen on edelleen olennainen osa kansainvälisyyttä. Oman työurani aikana 1990-luvulta lähtien dialogi yli valtionrajojen on arkipäiväistynyt globalisaation, vapaan liikkuvuuden, kansainvälisten koulutusmahdollisuuksien, residenssiohjelmien ja digitalisaation myötä.

Lentomatkustaminen oli pitkään halpaa eikä sen merkitystä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana juuri ajateltu.  Tämä teki runsaan ja impulsiivisenkin lentomatkustamisen mahdolliseksi niin ammattilaisille kuin taideturisteillekin. Miten taideinstituution kansainvälisen yhteistyön tulisi toteutua ympäristökriisin maailmassa, jotta se tapahtuisi planeetan rajoissa, edistäisi ympäristökriisissä tarvittavaa arvomaailmaa ja kulttuurin muutosta?

Ennen kuin lähden tarkastelemaan kysymystä lähemmin  IHME Helsingin kontekstissa, on muistettava, että kulttuurin ja taiteen toimialan päästöt eivät todellakaan ole toimialojen suurimpia, verrattuna vaikkapa erittäin suuripäästöisiin puolustusvoimiin. Sen sijaan taiteen merkitys kulttuurisena muutosvoimana on suuri ja siksi meidän on syytä olla mukana luomassa toimintatapoja, jotka mahtuvat planeetan rajoihin.

Kansainvälinen yhteistyö on parhaimmillaan myös solidaarisuuden, kulttuurisen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Näinä konfliktiherkkinä aikoina on tärkeää nähdä taiteen ja kulttuurin rooli myös osana diplomatiaa, osoituksena siitä, että me kuulemme ja näemme mitä maailmassa tapahtuu, edistämme rauhaa, ihmisoikeuksien toteutumista ja demokratiaa.

Päivitetään mitä, miten, kenelle ja miksi

Kun pohditaan organisaation tai kulttuurilaitoksen kansainvälistä yhteistyötä ympäristökriisin maailmassa, keskeisiä ovat kysymykset: mitä, miten, kenelle ja miksi. Mitä organisaatiomme tekee kansainvälisessä kontekstissa, miten se tulisi tehdä, kenelle me sitä teemme ja miksi. Viimeiseen kysymykseen löytyy vastaus organisaation perustehtävästä, säätiökentällä puhumme säätiön tarkoituksesta, siitä miksi olemme olemassa. Seuraava kysymys voisi olla, miltä toimintamme näyttää tässä ympäristökriisin maailmassa, tulisiko vastauksiamme näihin kysymyksiin päivittää?

IHME Helsinkiä ylläpitävän säätiön toiminnan tarkoituksena on tukea uutta ja kriittistä taidetta, kansainvälistä vuoropuhelua ja laajentaa yleisöpohjaa, jolle taidetta tuotamme. Kansainvälisyys on siis sisäänrakennettu olemassaolomme eetokseen. Siksi työskentelemme ulkomaisten taiteilijoiden kanssa ja myös ulkomailla.

Vuodesta 2018 lähtien toimintamme painopisteisiin on kuulunut myös ilmastotyö. Haastoimme itsemme yhdistämään säätiön tarkoituksen toteutumaan elämää ylläpitävien järjestelmien puitteissa. Olemme laskeneet hiilijalanjälkemme viimeiset viisi vuotta ja oppineet, että on mahdollista toteuttaa perustoimintaamme pienin päästöin. Vuosittaiset päästömme vastaavat noin kahden suomalaisen vuosittaisia päästöjä. Suurimmat päästömme aiheutuvat lentomatkustamisesta: taiteilijoiden, asiantuntijoiden ja allekirjoittaneen matkat toiminnanjohtajan ja kuraattorin ominaisuudessa. Pyrimme kuitenkin minimoimaan myös nämä päästöt pitämällä lentojen määrän pienenä.

Kuten korona-ajan jälkeen kaikki muutkin, käytämme etäyhteyksiä palavereihin ja kun matkustetaan, pyritään yhdistämään monta kohdetta ja matkustamaan maata pitkin silloin kun se on mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että kestävyysajattelun myötä huolellisen suunnittelun ja ennakoinnin merkitys toiminnassamme on kasvanut. Meillä on myös pitkän tähtäimen suunnitelma päästöjen vähentämiseen ja hiilibudjetti ohjaamassa toiminnan suunnittelua. Olemme myös käsitelleet elämää ylläpitäviä järjestelmiä monipuolisesti vuosittaisissa taideteoksissa.

Seuraava kysymys on, kenelle teemme sitä mitä teemme? Kun tarkastellaan sitä, miten paljon taideinstituutio käyttää luonnonvaroja, sillä on merkitystä, missä yleisömme ovat ja miten yleisöt taiteen äärelle saapuvat. Merkittävä osa taidelaitosten hiilijalanjäljestä aiheutuu yleisön liikkumisesta tapahtumiin yksityisautoilla. IHME Helsinki on IHME-nykytaidefestivaalituotannoista lähtien tehnyt ohjelmansa erilaisille yleisöille useimmiten pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa.

Emme ole pyrkineet tekemään IHME-teoksia kansainvälisiä taideturisteja varten, sitä ei tue myöskään lähtökohtamme tehdä vain yksi tilapäinen teos vuodessa. Täytyy olla poikkeuksellisen motivoitunut, että lähtee matkustamaan ulkomaille yhden teoksen tähden, ja niin on hyvä, ei pidäkään lähteä – ellei matkusta maata pitkin tai valitse taidekohdetta sen lentolomamatkan kohteeksi, jonka tekee vain kerran kolmessa tai viidessä vuodessa. Paikallista yleisöä ohjeistamme tulemaan tapahtumiimme lihasvoimin tai julkisilla liikennevälineillä.

Paikallisesta monipaikalliseen

Lentomatkustamisen lisäksi taideinstituutioille syntyy kansainvälisen yhteistyön seurauksena päästöjä taideteosten kuljetuksista. IHMEessä tuotamme uusia, tilapäisiä tilanne- ja kontekstisidonnaisia teoksia, joiden tuotanto tapahtuu paikallisesti eli emme kuljeta teoksia tai sen osia pitkiä matkoja.

Ekologisen kestävyyden haasteista inspiroituneiden taiteilijoidemme ansiosta, tuottamamme IHME Helsinki -teokset voivat siitä huolimatta saada yleisöjä myös ulkomailla, vieläpä vähäpäästöisesti. IHME Helsingin kontekstissa on tehty esimerkiksi materiaalisesti niin pieni taideteos – Katie Patersonin To Burn Forest Fire -suitsuketeos -, että se mahtui kirjekuoreen ja voitiin lähettää osaksi näyttelyitä useissa eri maissa. Taiteilija Jana Winderenin ehdotuksesta Listening Through the Dead Zones -ääniteos skaalattiin Helsingissä toteutetusta näyttävästä ulkoilmateoksesta kuulokkeilla näyttelyssä kuunneltavaksi niin että vain äänitiedosto liikkuu verkossa.

Taiteilija Amar Kanwar laati verkkokurssimuotoisen teoksen, jonka voi ottaa käyttöön missä vain ilman että taiteilija tai osallistujat matkustavat. Samalla jatkoimme taiteilijan jo pitkään toteuttamaa projektia paikallisen maaseutuyhteisön kanssa taiteilijan kotimaassa Intiassa. Viimeisimpänä toteutimme osallistavan taideteoksen kurditaiteilija Hiwa K:n kanssa yhtä aikaa Suomessa ja Irakin Kurdistanissa, molemmissa kohteissa paikallisille yleisöille. Sisällöllisenä painopisteenä oli uusliberalismin vaikutus arkiympäristöihin, jolloin niin ilmastonmuutos kuin luontokatokin nousivat keskusteluun.

Monet taide- ja kulttuuritapahtumat ja -laitokset Suomessa ovat viimeisten viiden vuoden aikana pohtineet planeetan rajoja vakavasti ja ottaneet käyttöön kestävämpiä institutionaalisia toimintatapoja: uusiutuvat energiamuodot, materiaalien kierrätyksen, pidemmät näyttelyt, kestävien toimintamallien jakaminen jne. Päästöjä aiheuttavien toimien vähentäminen on osoittautunut mahdolliseksi ilman että perustoiminnot kärsivät millään tavalla.

Samalla pohditaan toiminnan kehittämistä päästötietoisuuden ohella myös sisältöjen ja palvelujen osalta: millaisia mahdollisuuksia avautuu esimerkiksi museonäyttelyiden pidennettyjen kestojen seurauksena, vaikkapa yleisötyön tai tapahtumien näkökulmasta? Tärkeintä on pohtia mitä päästöillä saadaan aikaan niin organisaation tarkoituksen kuin kestävyysmurroksen näkökulmasta.

Yhdistetään voimat ja jatketaan oppimista yhdessä

Parin viime vuoden aikana me suomalaiset kuvataidekentän organisaatiot ja yhdistykset olemme järjestäytyneet Kestävä kuvataide -verkostoksi. Sen tarkoituksena on toimia vertaisverkostona ja tukea jäsenorganisaatioiden kestävää siirtymää. Verkoston kaikille avoimeen ohjelmaan kuuluu vuosittainen Kestävän kuvataiteen päivä, joka toteutui ensimmäistä kertaa tämän vuoden huhtikuussa Framen tuottamana. Osana tapahtumaa lanseerattiin Vihreä taide -verkkosivu ja taidekentän ammattilaisille suunnattu hiilijalanjälkilaskuri. Tapahtumaan osallistui paikan päällä Taideyliopistolla noin 100 henkilöä ja livestriimiä seurasi yli 250 henkilöä.

Tapahtuma tavoitti noin 100 kuvataiteen organisaatiota. Kansainvälisyys on tärkeää myös tälle verkostolle niin yhteisen oppimisen, jakamisen kuin inspiroitumisenkin vuoksi. Mitä laajemmalle ekologisesti kestävät toimintatavat leviävät sitä parempi taideinstituutioiden kansainväliselle yhteistyölle ja planeetalle.

 

Paula Toppila

Toiminnanjohtaja, kuraattori IHME Helsinki

Kestävä kuvataide – verkoston puheenjohtaja vuonna 2024