Tehdään tulevaisuus nyt

Tämä on IHME Helsingin toiminnanjohtaja ja kuraattori Paula Toppilan kirjoitussarjan kolmas osa. IHME Helsinki aloitti organisaation ekologisen siirtymän vuonna 2018 IHME-nykytaidefestivaalista (2009-2018) nykytaiteen tilaajaorganisaatioksi, joka yhdistää taiteen, tieteen ja ilmastotyön. Kirjoituksissa pohditaan mikä on taiteen ja taideinstituution rooli kestävyysmurroksessa. Ensimmäisen blogin ilmestyessä se oli nimeltään Kuvitellaan tulevaisuus nyt, mutta muutimme sen muotoon Tehdään tulevaisuus nyt, koska ympäristökriisi ei odota vaan etenee ja tarvitaan yhä enenevässä määrin tekoja.

IHME Helsingissä olemme seitsemän vuoden ajan luonnehtineet toimintaamme toteamalla, että ”IHME Helsinki yhdistää toiminnassaan taiteen, tieteen ja ilmastotyön”. Taiteen ja ilmastotyön roolista olemme artikuloineet jo pitkään avatessamme pitkäjänteistä työtämme kohti ekologisesti kestävää taideinstituutiota ympäristökriisin maailmassa. Mutta miten tiede, erityisesti luonnontiede, mutta myös muiden alojen tutkimus ja tieteen konteksti ilmenevät toiminnassamme nykytaiteen tilaajana?

Taide ja tiede kohtaavat taideteosprosessissa

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelet taiteen ja tieteen vuoropuhelua? Kohtaan usein oletuksen, että kyse on taiteen ja teknologian yhdistämisestä tai siitä, että taide visualisoi tieteen tuloksia tai prosesseja. Taide ja tiede kietoutuvat yhteen monin tavoin IHME Helsinki -teoksissa. Useimmiten se tapahtuu taiteilijoiden ja tutkijoiden tapaamisissa, vuoropuhelussa osana teoksen taustatyötä.

Tähän mennessä toteutuneista viidestä IHME Helsinki -teoksesta norjalaistaiteilija Jana Winderenin Listening Through the Dead Zones -ääni-installaatiossa Soutustadionilla ja skotlantilaistaiteilija Katie Patersonin To Burn, Forest, Fire -suitsukeseremonioissa, joissa koetaan planeetan ensimmäisen ja viimeisen metsän tuoksut, kyse on nimenomaan taiteen ja luonnontieteiden vuoropuhelusta. Tieteenalat, joihin näiden teosten taustatyö liittyi, olivat esimerkiksi Winderenin teoksessa meribiologia ja Patersonin teoksessa geologia, paleontologia ja paleoklimatologia.

Vuonna 2024 toteutuneessa Cooking Sectionsin Maaleipä-haasteessa, jossa etsitään reseptejä leivälle, joka hoivaa niin maata, merta kuin ihmistäkin oli kyse soveltavien luonnontieteiden eli maatalous- ja metsätieteiden ja taiteen vuoropuhelusta.

Olemme myös toteuttaneet yhden teoksen tieteen kontekstissa eli yhteistyössä yliopistojen kanssa. Teoksen pääkohderyhmänä olivat yliopistojen opiskelijat. Kyseessä on IHME Helsinki 2022 -teos eli intialaistaiteilija Amar Kanwarin kymmenen viikon verkkokurssi Learning from Doubt, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin HELSUSin ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa.

Kanwarin verkkokurssiin sisältyi useita haastatteluja monien taiteilijan pitkäaikaisten yhteistyökumppanien kanssa, joihin lukeutui useiden eri tutkimusalojen edustajia oikeustieteestä maatalous–metsätieteisiin. Lisäksi teokseen osallistuneet opiskelijat edustivat taiteiden ohella useita eri tieteenaloja tuoden teoksessa käytyihin keskusteluihin ja yhdessä tehtyihin tehtäviin monitieteisiä ja -taiteisia näkökulmia.

Luonnontieteistä pohja planetaariselle sivistykselle

IHME Helsingin toiminnassa tieteen mukaantulo liittyy kuitenkin ensisijaisesti planetaarisen tilan – ilmastokriisin ja luontokadon – ymmärtämiseen ja artikuloimiseen luonnontieteellisen tiedon pohjalta osana taideinstituution toimintaa. Haluamme toiminnallamme edistää kriittisen taiteen, kansainvälisen vuoropuhelun ja uusien yleisöjen ohella myös kestävyysmurrosta.

Tämä tarkoittaa sitä, että olemme tietoisia elämää ylläpitävien järjestelmien järkkymisestä ihmisen toiminnan seurauksena, luonnonvarojen ylikulutuksesta ja siitä mitä nämä asiat tarkoittavat taiteen kentällä. Tärkein syy tieteen rooliin toiminnassamme on planetaarinen tila, jonka ymmärtämiseksi tarvitaan luonnontieteiden tuottamaa tutkittua tietoa, myös siksi että osaisimme toimia oikein ympäristökriisin maailmassa.

Viimeisten viiden vuoden aikana olemme panostaneet merkittävästi tiedon tuottamiseen taiteen tekemisen ja taideinstituutiotoiminnan ympäristövaikutuksista esimerkkinä oma toimintamme. Näiden vuosien aikana ympäristötiedon tuottajien joukko on laajentunut ja monipuolistunut eritoten tieteen tekijöiden joukossa. Näistä lähteistä on hyvä ammentaa ympäristö- ja kestävyysymmärrystä omaan työhön taiteen kentällä – tätä kutsun institutionaalisen ekososiaalisen sivistyksen kasvattamiseksi.

Taide systeemimuutoksen edistäjänä

Monialainen yhteistyö on myös kestävyysmuutoksen aikaansaamisen edellytys, etenkin silloin kun tavoitellaan systeemimuutosta.  Koska taide on dialogista – jokaisella on mahdollisuus kokea taideteos omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan – sille ei yleensä aseteta tavoitteita siitä, mitä taiteen tulisi tehdä tai saada katsojassa aikaan. Mutta taiteilijoiden työn lähtökohdat ovat moninaisia ja jotkut taiteilijat asettavat itse itselleen tavoitteita esimerkiksi halutessaan vaikuttaa yhteiskuntaan suoremmin ja nopeammin kuin miten taide yleensä toimii.

Tästä esimerkkinä ovat IHME Helsinki 2024 -teoksen tekijät Cooking Sectionsin Alon Schwabe ja Daniel Fernandez Pascual. Cooking Sections tutkii taiteellisessa työssään sitä, miten syödä planeettamme eri kolkissa, kun ihminen muuttaa ilmastoa. He etsivät ratkaisuja ilmastokriisin maailmaan uudistamalla kulttuuria niin että luonnon monimuotoisuutta ylläpidetään ja lisätään.

Kuten tietokirjailija ja biologi Juha Kauppinen on todennut, monimuotoisuuden lisääminen ehkäisee samalla ilmastonmuutosta. Suomen kontekstiin Cooking Sections kehitti maaleipä-käsitteen, leivän, joka hoivaa niin maata, merta kuin ihmistäkin. Näin he tuovat ympäristön ja ihmisen yhteistä terveyttä edistävän toimintatavan jokaiselle leipää kotona leipovan ulottuville. Tämä on siemen (leipä)kulttuurin muutokseen, jonka mukana kasvoi myös institutionaalinen ekososiaalinen sivistys.

Maaleivästä voit lukea lisää täällä: maaleipa.fi

Paula Toppila

Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta – varsinkin silloin, jos tekstini herätti kysymyksiä tai jos teksti inspiroi sinua omassa kestävyystyössäsi: paula.toppila@ihmehelsinki.fi