Ilmastoruokailija, ekosyöjä, klimavori

Vuoden 2024 IHME Helsinki -teoksena toteutetaan lontoolaisen Cooking Sectionsin ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa suunniteltu Maaleipä-haaste, joka käynnistyy huhtikuussa. Valtakunnallinen Maaleipä-haaste on osa Cooking Sectionsin CLIMAVORE-projektia, jonka taiteilijat Alon Schwabe ja Daniel Fernández Pascual lanseerasivat vuonna 2015.

CLIMAVORE-hankkeessa etsitään vastauksia kysymykseen, miten meidän tulisi syödä ihmisten muuttaessa ilmastoa? Ympäristökriisissä vuodenaikojen rajat ja vuosittaisten sadekausien rytmit ovat hämärtyneet ihmisen toiminnan seurauksena. Sen sijaan merten saastuminen, maaperän köyhtyminen tai lannoitteiden valuminen vesistöihin vaikuttavat enemmän siihen, mitä voimme syödä nyt ja tulevaisuudessa.

CIMAVORE -hankkeessa ei aseteta tiukkoja rajoja sille mitä saa tai ei saa syödä, vaan kehotetaan mukauttamaan ruokavaliota niin, että otetaan huomioon paikalliset ympäristöongelmat ja puututaan niihin. Näin toimitaan esimerkiksi valitsemalla tuotteita, jotka ehkäisevät maatalouden päästöjä, vesien saastumista ja haitallisten lajien leviämistä. Samalla pohditaan tehoruoantuotannon käytäntöjä, jotka ovat johtaneet luonnonvarojen ylikulutukseen ja muutoksiin ympäristössä.

Climavore suomeksi

Mutta miten climavore kääntyy suomen kieleen ja miten olla climavore Suomessa?

Erityisasiantuntija Henri Satokangas Kotimaisten kielten keskuksesta vastaa, että uudissanojen suomennoksille on monia vaihtoehtoja:

“Mahdollisia suomennoksia climavorelle olisivat esimerkiksi ilmastosyöjä tai ilmastoruokailija. Ilmastosyöjä on suorana käännöksenä kiinteässä yhteydessä climavore-sanaan, ja se olisi johdonmukainen muiden syöjä-loppuisten sanojen kuten sekasyöjän tai kasvissyöjän kanssa. Ilmastoruokailija olisi ehkä sävyltään pehmeämpi.”

Satokangas ehdottaa mahdollisiksi käännöksiksi myös klimavoria, ekosyöjää tai ekoruokailijaa. Lopulta kielenkäyttäjät ratkaisevat, mikä sana vakiintuu käyttöön.

“Ilmastosyöjässä tai ilmastoruokailijassa sanan osat ovat varsin läpinäkyviä, ja ne myös liittyvät ilmasto-alkuisten sanojen ajankohtaiseen joukkoon ja siten ankkuroivat puheenaiheen heti ilmastonmuutoksen näkökulmaan”,

hän lisää.

IHME Helsingissä olemme taipumassa ilmastoruokailijan puoleen. Mitä ilmastoruokailijuus tarkoittaa käytännössä Suomessa asuvalle ihmiselle?

Suomessa ilmastoruokailijan tulisi huomioida se, minkälaisia ympäristövaikutuksia ruoantuotannolla on ja minkälaisia tuotteita valitsemalla itse voisi tukea ympäristölle kestävämpää tuotantoa. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten seuraamista.

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset ja ympäristö

Pohjoismaisten ravitsemussuosituksien mukaan sekä terveys- että ympäristösyistä ruokavalioon tulisi lisätä täysjyväisiä viljatuotteita, kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä, vastuullisesti kasvatettua ja kalastettua kalaa sekä perunaa. Vastaavista syistä tulisi vähentää punaista lihaa ja lihavalmisteita, makeisia ja suklaata, runsaasti rasvaa, suolaa tai sokeria sisältäviä elintarvikkeita ja siipikarjan lihaa.

Maaleipä-haasteen taustatyönä haastattelemamme asiantuntijat Ruralia-instituutin tutkijatohtori Kari Koppelmäki ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Minna Kaljonen korostavat, että tällä hetkellä Suomessa viljelysmaasta 70–80 % menee rehuntuotantoon sen sijaan, että sitä käytettäisiin monipuolisesti ihmisten ravinnon viljelyyn. Vaikka siipikarjan lihaa on usein pidetty naudan ja sian lihalle ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona, suositellaan sen käyttöä nyt vähennettäväksi juuri rehunkulutuksen vuoksi.

Kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen mahdollistaisi laajamittaisen luonnonmukaisen viljelyn, joka edistää luonnon monimuotoisuutta. Kasviksista suositellaan käyttämään esimerkiksi helposti varastoitavia juureksia ja kaaleja. Makeisten vähentämistä suositellaan esimerkiksi sisältämiensä trooppisten öljyjen takia.

Kokonaan kasvipohjainen ruokavalio nähdään suosituksissa ravitsemuksellisesti liian yksipuolisena, ja sen täydentämistä suositellaan kestävästi kasvatetuilla tai kalastetuilla kalalajeilla. Suomen ympäristökeskuksen tutkija ja limnologi Seppo Knuuttila syventää twitter-keskustelussa ravinnejalanjälki-näkökulmaa:

“Vegaaninen ruokavalio on ympäristön kannalta erittäin hyvä. Jos katsotaan rehevöittävää ravinnejalanjälkeä [Itämeressä], niin lihan korvaaminen kestävästi kalalla tuottaa kuitenkin vielä pienemmän ravinnekuorman.”

Minna Kaljonen totesi Myrskyvaroituksen RuokaSalongissa viime syksynä, että nykyisellään suomalaiset eivät pääse suositusten mukaisiin kalankäyttömääriin ja silakastakin suurin osa menee eläinten rehuksi. Samassa tilaisuudessa Kaljonen esitteli JustFood-hankkeen tuloksia, jotka selkeästi osoittivat, että ruoan ilmastovaikutukset kulkevat käsi kädessä ruoan ravitsemusvaikutusten kanssa.

Leipää maalle ja mahalle

Terveellinen syöminen ja ilmastoystävällinen syöminen ovat toisiaan tukevia asioita. Ilmastoruokailijana pääsee pitkälle, kun seuraa näitä suosituksia ja vielä kiinnittää huomiota missä ja miten valitsemansa tuotteet on tuotettu ja mitä ne tekevät ympäristölle. Näin voi omilla valinnoillaan edistää murrosta kohti reilumpaa ja kestävämpää ruokajärjestelmää.

Maaleipä-haasteessa ilmastoystävällinen syöminen toteutuu siten, että kannustamme jokaista kehittämään leipäreseptejä ravintorikkaista viljoista ja muista raaka-aineista, jotka hoivaavat maaperää ja mahaa. Samalla tuetaan näitä viljoja ja raaka-aineita tuottavia paikallisia toimijoita. Maaleivissä suosittelemme käyttämään esimerkiksi perinne- ja muinaisviljoja kuten ruis, speltti, emmervehnä, yksijyvä, kaura ja ohra sekä kasviproteiineja, siemeniä, pähkinöitä, luonnonkasveja ja villiyrttejä. Maaleipä-haasteen tarkemmat ohjeet ja säännöt julkaistaan huhtikuussa aukeavalla maaleipa.fi-verkkosivulla.

Linkkejä ja lisää tietoa: