Uutiset
Suomenkielenharjoittelijana IHMEessä
IHME sai viime keväänä festivaalitiimiinsä suomenkielenharjoittelija Katarina Lopatkinan. Kaksi kuukautta kestänyt harjoittelu kuului hänen kieliopintoihinsa. Pyysimme Katarinaa kertomaan itse harjoittelustaan nyt vuoden jälkeen.
Hei Katarina, kerro vähän taustoistasi.
”Olen alun perin pietarilainen taidehistorian tohtori ja taiteen ammattilainen. Olen työskennellyt pitkään kuraattorina, kirjoittajana ja toimittajana erityisesti modernin ja nykytaiteen saralla.”
Miten päädyit IHMEeseen?
”Muutin muutama vuosi sitten Helsinkiin ja halusin oppia paremmin kieltä. Suomenkielen opintoihini kuului harjoittelu jossakin työpaikassa, hain IHMEeseen ja pääsin mukaan festivaalivalmisteluihin.”
Miten koit harjoittelusi?
”Etenkin aluksi kielen seuraaminen oli todella raskasta, mutta opin koko ajan enemmän ja oivalsin pian, että tulen sittenkin pärjäämään ihan hyvin. Oli hyödyllistä oppia ammattisanastoa, kurssilla opetellaan enemmän joka päiväisiä asioita.”
Mikä oli parasta harjoittelussasi?
”Parasta olivat ihmiset, jotka sinnikkäästi puhuivat minulle suomea, tukivat minua ja antoivat aikaa. Opin tuntemaan ihmisiä ja työkulttuuria, täällä esimerkiksi tavataan enemmän yhteistyökumppaneita henkilökohtaisesti kuin Venäjällä.”
Millaisia vinkkejä antaisit työnantajille, jotka harkitsevat kieliharjoittelijan ottamista?
”Ota rohkeasti harjoittelija, ihmiset ovat todella kiitollisia mahdollisuudesta! Vaikka se vie alkuun aikaa, ihmiset oppivat todella nopeasti ja molemmat osapuolet hyötyvät. Mitä pidempi harjoittelujakso on, sitä enemmän se on myös hyödyksi kummallekin. On myös hyvä sijoittaa harjoittelijan työpiste sinne missä puhutaan ja tavataan paljon, hän hyötyy kielen kuulemisesta vaikka ei olisi kaikissa työtehtävissä mukana. ”
Millaista hyötyä harjoittelusta oli sinulle?
”Teen nykyisin monia projekteja sekä kansainvälisesti että täällä Suomessa. Suomenkielen taidoistani on tietysti hyötyä ja täkäläiset verkostoni ovat kasvaneet.”
IHME tarjosi harjoittelupaikan osana viime vuonna julkistetun IHMEen yhdenvertaisuusstrategiaa. IHMEen kannalta Katarinan nykytaiteen prosessien tuntemus teki harjoittelusta sujuvaa ja hän oppi nopeasti työhön liittyvää sanastoa. Hän oli apuna erityisesti yleisötyön ja tuotannon tehtävissä. Saimme harjoittelun kautta uudenlaisen näkökulman paitsi omiin käytäntöihimme myös kielen merkitykseen asua ja työllistyä Suomessa. Tämä on nykyisin tärkeä kysymys, sillä Helsingissä yhä useampi puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea.