Ekoblogi
Kilometrit ja kohtaamiset
Kirjoitan tätä blogia kotikoneellani. Olen koko päivän valmistellut marraskuussa pidettävää Ekoseminaaria, enkä ole välttynyt ajatukselta, kuinka paljon helpompaa päätöksenteko olisi, jos kaikki neljä seminaaria järjestämässä olevaa työnantajaani istuisivat kanssani samassa huoneessa. Mielessä siintelee kaipuu yhteisestä paikasta ja ajasta.
Vaikka taannoisessa Helsingin Sanomien tekoälyprofessorin haastattelussa todettiin, että ideat välittyvät riippumatta siitä, millainen fyysinen matka ihmisten välillä on, asiat tuntuvat monimutkaisemmilta taiteen kentällä.
Taiteella on fyysinen ulottuvuus
Taiteella on nimittäin fyysinen ulottuvuus. Niin kauan kuin ihmiset ovat kehollisia ja taideteokset jollain tavalla fyysisiä, taide on kiinni paikassa. Eivätkä paikat ole keskenään tasa-arvoisia. On Ponte Vecchion silta ja Helsinki-Vantaan lentokenttä. On Tate Modern ja paikalliskirjaston eteisaula. Mona Lisa ei tunnu videolla samalta kuin luonnossa.
Juuri näiden merkityksellisten paikkojen ja tapaamisten takia taidekentällä matkustetaan. Kohtaamiset ja elämykset ovat inspiraation ja uusien tuulien lähteitä, mutta myös välttämättömiä askelmia työuralla. Matkustaminen mestariteoksia katsomaan osoittaa kunnioitusta niitä kohtaan, ja samalla vahvistaa olemassa olevia arvorakenteita.
Tällä hetkellä matkustaminen tarkoittaa pitkälti lentämistä. Se on suuri päästölähde, tilojen lämmityksen ohella IHMEen suurin. Päästölaskelmia tehtäessä kannattaa muistaa, että joissakin laskureissa näkyy vain polttoaineen kulutus ja siitä aiheutuneet “varmat” päästöt. Näihin pitäisi lisätä lentämisen aiheuttama muu säteilypakote (kerroin 2), joka on erityisen suuri yläilmakehässä (jossa tulee käyttää kerrointa 5,2). Myöskään siirtyminen biopolttoaineeseen ei ole oikotie onneen, vaikka esimerkiksi Lufthansa on mainostanut ryhtyvänsä käyttämään biopohjaisia polttoaineita. Jos päästöjä halutaan vähentää, on mietittävä matkustamisen tarkoitusta ja vaihtoehtoja.
Iso kysymys: miksi?
Jos kansainvälisyys on kirjattu organisaation keskeisiin tehtäviin, matkustamisen tarkoitusta on vaikea kyseenalaistaa. Silloin on hyvä turvautua Sakichi Toyodan tekniikkaan kysyä 5 kertaa “Miksi?” Miksi kansainvälisyys on arvokasta? Mitä sillä halutaan saavuttaa ja kuinka paljon matkustamista se tarkoittaa? Pieni ravistelu ja kyseenalaistaminen olisi tarpeen monen muunkin toiminnan kohdalla, sillä nykyinen inhimillinen toimeliaisuus on pääsääntöisesti kestämättömällä pohjalla.
Pintaa raaputtamalla voi kuitenkin saada esiin ne perimmäiset tavoitteet, jotka voivatkin yllättäen edistää ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksia: keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen lisääminen, uusien näkökulmien löytäminen, yhteistyön rakentaminen, rauha. Kun nämä tavoitteet on saatu näkyviin, on mahdollista miettiä, voiko niitä saavuttaa muilla keinoin.
Pidemmät syklit, arki ja juhla
Vaikka olemme jumissa sekä fyysisessä että henkisessä infrastruktuurissa, nytkin on mahdollista tehdä joitakin valintoja. Yksi tärkeistä valinnoista on matkan tarpeellisuuden punnitseminen: Onko ylipäätään tarpeen matkustaa, voiko asian hoitaa etäyhteyden välityksellä? Koronakriisi on pakottanut punnitsemaan matkustamiseen liittyviä rutiineja, ja jokapäiväiset asiat ovat hoituneet helposti videoyhteyksin. Samalla fyysiset kohtaamiset nousevat uuteen arvoon, kasvokkain tapaaminen on juhla itsessään.
Toinen valinta on matkustamisen jatkaminen, mutta hitaammin, harvemmin ja pidempään. Fyysiseen paikkaan voi matkustaa myös maata pitkin ja yhdistää samaan matkaan useita tapaamisia, näyttelyvierailuja ja muita tavoitteita. Kenties jonkun yhteistyökumppanin voi tavata jo junassa?
Voisiko matka olla osa matkaa?
Korona-aika on opettanut arvostamaan työmatkaa, siirtymärituaalia, joka erottaa kodin ja työpaikan. Varsinkin maata pitkin matkustettaessa tämä siirtymärituaali on otettava huomioon myös aikatauluissa. Ei välttämättömänä pahana, vaan mahdollisena hyvänä. Se on mietittävä myös käytännön kautta: Kuka maksaa matkustamisesta ja matkaan kuluvasta ajasta? Onko matkapäiväraha unholaan jäävä käytäntö, samoin kuin valtion matkustusperiaate “mahdollisimman nopeasti ja halvalla”?
Kohtaamiset ovat yhteisen ymmärryksen perusta
Jos palataan vielä Ekoseminaarin suunnitteluun, se on yksi tuotantoprosesseista, joita ei ole sidottu paikkaan. Varmasti tulevaisuudessa, ehkä jo nyt, voin lähettää kollegoille asialistan, johon heidän kyllä/ei/eos-vastauksensa tulevat näkyviin ja demokraattinen päätös syntyy silmieni edessä tietokoneavusteisesti. Mutta varmasti nyt, ehkä myös tulevaisuudessa, voin tavata työkaverini fyysisessä paikassa (galleria, sauna, ravintola, metsä), jossa ratkaistavien asioiden aiheuttamat otsarypyt silenevät vähä vähältä rakentuvan yhteisymmärryksen tieltä ja lopulta palaamme koteihimme inspiroituneina ja täynnä toimintatarmoa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat tarpeen teknologiset ratkaisut, mutta mitään ei tapahdu ilman oikeaa tahtotilaa. Sen saavuttamiseksi tarvitaan jaettua ymmärrystä – ja kohtaamisia.
Kysymyksiä matkustavan organisaation itsetutkisteluun:
- Mikä on toiminnan tavoite?
- Kenet tai minkä haluat kohdata tai tavoittaa?
- Mitä eri vaihtoehtoja kohtaamiselle on? Maata pitkin matkustaminen? Etätapaaminen? Sähköposti? Puhelu? Kirja? Kirje?
- Voisiko toimintaan tai hankkeeseen aikatauluttaa mukaan matkat – joko välttämättömään työhön tai tarpeelliseen rentoutumiseen käytettävänä aikana
Oletko tutustunut jo näihin:
- HIAPin Ekologisen matkustamisen periaatteet
- Mustarindan Slow Travel Support -apurahalla tuetut matkat
- Facebookin Maata pitkin matkustavat -ryhmä
Kirjoitus on osa vuonna 2020 julkaistavaa sarjaa, jossa IHMEen ekokoordinaattori Saara Korpela käsittelee hiilijalanjälkeä taidetuotannossa.
Lue muita vuoden 2020 ekoblogeja:
- Mitä yhteistä on kalorilla ja hiilidioksidilla?
- Hiilijalanjäljen laskenta alkaa!
- Miten lämmityksen hiilijalanjälki lasketaan?
- Niin pienet kuin suuretkin päästöt on mahdollista saada alas
- IHME-taidetuotannon hiilijalanjälki
- Miten edistää kestäviä ruokakäytäntöjä taideorganisaatiossa?
- Tapahtuman hiilijalanjälki
- Kilometrit ja kohtaamiset
- Taideorganisaation hiilijalanjälki ja hiilihaaste 2030!
