IHMEen hiilijalanjälki 2022 ja ilmastotavoite

Kahden koronavuoden jälkeen vuosi 2022 oli palautumista normaaliin myös IHMEessä. Aktiivisuuden lisääntyminen näkyi odotetusti hiilijalanjäljessä: vuonna 2022 toiminnan päästöt olivat suuremmat kuin kahtena edeltävänä vuonna yhteensä. IHMEen hiilijalanjälki oli yhteensä 18,6 tonnia CO2e, mikä vastaa noin kahden suomalaisen päästöjä vuodessa. Nämä päästöt ovat syntyneet, kun IHME on pyrkinyt edistämään kestävyyssiirtymää sekä tilausteoksensa että ammatillisten verkostojen kautta. Seuraavaksi on aika katsoa eteenpäin ja asettaa toiminnalle konkreettinen ilmastotavoite.

Numerot

Kansainvälisellä taiteen kentällä toimivan IHMEen päästöt ovat suoraan sidoksissa matkojen määrään. IHMEen päästöistä 86 % liittyi matkustamiseen. Lentäminen tuotti päästöjä 12,7 tonnia, muu matkustaminen ja majoitus 3,2 tonnia. Luvut on saatu Hiilifiksu järjestö -hankkeen laskurilla, pelkän polttoaineen päästöt laskevalla ICAO:n laskurilla lentojen päästöt olisivat neljä kertaa pienemmät. On hyvä alleviivata, että kyseessä ei ole mikään holtiton pörrääminen Euroopan ja Aasian kentillä, vaan päästöjen lähteenä oli 9 edestakaista taiteilijoiden tai kuraattorin työmatkaa. Muiden päästöjen osuus oli 14 %: Toimiston lämmityksestä syntyi noin 1,5 tonnin päästöt sekä palveluista, hankinnoista ja jätehuollosta 0,7 tonnin päästöt. Itse vuoden 2022 IHME-teoksesta ja siihen liittyneestä elokuvanäytöksestä syntyi päästöjä alle 0,5 t CO2e.

Päästöt voidaan jakaa myös perustoiminnan ja tilausteosten kesken. Vuonna 2022 suurin osa päästöistä syntyi IHMEen perustoiminnasta – toimiston ylläpidosta, hallinnosta ja kuraattorin työn edellyttämistä matkoista. Näitä päästöjä oli yhteensä 8,9 tonnia CO2. Vuoden päästöihin mahtui IHME 2022 -taideteos, jonka tuotannon päästöt olivat 4 tonnia CO2e. Taideteoksen ytimessä oli 10 viikon verkkokurssi, jonka digitaalinen hiilijalanjälki oli 256 kg CO2e. Kun tuotantokuluihin lisätään majoituksen 400 kilon päästöt, saadaan aiemman artikkelin tulosta hieman korkeammat lukemat. Koska IHME-teosten tuotantoprosessi kestää noin kolme vuotta, vuoden 2022 päästöihin sisältyy myös seuraavan vuoden 2023 taideteoksen suunnitteluun ja valmisteluun liittyvien matkojen päästöjä 5,7 tonnia CO2e. Näistäkin päästöistä lentäminen muodosti suurimman osan.

Ilmastotavoite ja päästövähennyspolku

IHMEen toiminta pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan niin, että päästöjä syntyy lähtökohtaisesti mahdollisimman vähän. Päästölaskennan menetelmäohjeet, kuten GHG Protocol, edellyttävät kuitenkin myös päästövähennystavoitteiden asettamista. Myös Valtioneuvoston keväällä 2023 julkaisema Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin edellyttää, että ilmastoväittämiä esittävällä organisaatiolla on ilmastotavoite sekä toimenpiteet ja aikataulun sisältävä ilmastotiekartta.

Nyt onkin hyvä hetki miettiä, minkälaisia päästövähennystavoitteita toiminnalle pitää asettaa.

Ensimmäiseksi nousee kysymys lähtötasosta ja tavoitevuodesta. Globaalisti kaikessa toiminnassa tulisi pyrkiä Pariisin ilmastosopimuksen  1,5 asteen tavoitteeseen, eli vähentämään päästöjä niin paljon, että ilmaston lämpenee alle 1,5 astetta vuoteen 2100 mennessä. Tämä onnistuu vain merkittävien päästövähennysten kautta.

Tavoitteen asetteluun voi ottaa mallia esimerkiksi Suomen valtiosta, jonka ilmastolakiin on kirjattu useita etappeja: ensin hiilineutraalius vuonna 2035, päästöjen vähentäminen 60 % vuoteen 2030 mennessä, 80 % vuoteen 2040 mennessä ja 90–95 % vuoteen 2050 mennessä. Lähtötasona ovat vuoden 1990 päästöt.

GHG Protocol suosittelee asettamaan sekä lyhyen että pitkän tähtäimen tavoitteita. Tavoitteet voivat olla absoluuttisia, esimerkiksi hiilidioksiditonneja, tai suhteellisia, jolloin seurattaisiin esimerkiksi kävijäkohtaisia päästöjä. GHG Protocolin mukaan tavoitteet voivat koskea myös organisaation epäsuoria päästöjä tai pelkästään suoria päästöjä. Lähtövuoden määrittämiseen GHG Protocol ei anna tiukkoja ohjeita, vertailuvuotena voi käyttää jopa edeltävää vuotta. Kyseiseltä vuodelta on kuitenkin oltava luotettavat ja todennettavat päästötiedot.

Kun katsotaan IHMEen toimintahistoriaa, olisi perusteltua ottaa vertailuvuosi IHME-festivaalin ajalta. Suurin muutos IHMEen toiminnan ympäristökuormituksessa tapahtui nimittäin silloin, kun IHME vuonna 2018 luopui festivaalitoiminnasta ja siihen liittyvistä runsaslukuisista kansainvälisistä vieraista ja esiintyjistä. Jos oletetaan, että vuonna 2018 henkilökunta teki neljä kansainvälistä lentomatkaa, ja festivaalin vieraista ja yleisöstä 10 saapui Lontoosta ja 10 Berliinistä, päästöt nousevat yli 26 tonniin. Jos niistä päästömääristä vetää suoran viivan vuoden 2050 nollapäästöihin, vuoden 2022 päästöt saisivat olla 23 tonnia ja vuoden 2030 päästöt 16 tonnia, ja silti pysyttäisiin päästövähennyspolulla. Tämä on vain suuntaa antava arvio, mutta kertoo siitä, että paljon on jo tehty.

Tiukemmat vähennystavoitteet saa, jos tarkastelun kohteeksi ottaa festivaalin jälkeisen ajan, IHME Helsingin kolme täyttä toimintavuotta. Vuodet 2020 ja 2021 olivat koronan takia poikkeusvuosia: vuonna 2020 ei lennetty juuri lainkaan, vuonna 2021 toteutettiin kahden vuoden tilausteokset vähillä lennoilla, ja vuodelle 2022 siirtyi paljon aikaisempina vuosina tekemättä jääneitä matkoja. Jos jaetaan kolmen viime vuoden päästöt tasan jokaiselle vuodelle, päästään lukemaan 11 t CO2e. Jos tästä tähdätään nollapäästöihin vuonna 2050, vuoden 2030 päästöt saisivat olla 7,9 tonnia vuodessa. Jokainen tähän mennessä toteutettu IHME Helsinki -teos mahtuu noihin päästöraameihin. Samaan budjettiin mahtuu mukaan myös toimiston ylläpito sekä yksi edestakainen lento Venetsiaan tai Lontooseen.

Mahdottoman äärelle päästään vasta, jos IHMEen päästövähennysten verrokkivuodeksi otetaan Suomen valtion käyttämä vuosi 1990. Tuolloinhan koko organisaatiota ei ollut olemassa! Tässä tullaan filosofisiin kysymyksiin vastuun kantamisen rajoista. Toinen vastuuseen liittyvä kysymys on, pitäisikö IHMEen kaltaisen tiedostavan organisaation pyrkiä vähentämään päästöjä yhteisiä tavoitteita nopeammassa tahdissa, kun olemassa on myös paljon niitä organisaatioita, jotka eivät tiedä tai eivät välitä. Sekin tuntuu kohtuuttomalta vaatimukselta.

Hyvä uutinen onkin, että ei tarvitse tehdä mitään näin vaikeaa. Riittää, että päästöjä vähennetään 3,6 % vuodessa – lähtötasoksi otettavasta luvusta riippuen 400–830 kg CO2e, eli yhden tai puolikkaan lennon verran. Tämä haastaa olemassa olevia toimintamalleja sopivasti ja kannustaa miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Konkreettiset päästötavoitteet asettavat toiminnalle reunaehdot samalla tavalla kuin toiminnan rahallinen budjetti. Ne ohjaavat luovuuteen toimintaa (ja elämää!) ylläpitävien järjestelmien puitteissa.