Taideteoksen digitaalinen hiilijalanjälki

Mikä on taiteen digitaalinen hiilijalanjälki? Olemme IHME Helsingissä sitoutuneet ekologiseen kestävyyteen ja laskemme kaiken toimintamme hiilijalanjäljen. Vuoden 2022 tilausteos toteutettiin digitaalisena kurssina verkossa. Digiteosten hiilijalanjäljen laskentaan ei ollut valmista laskuria ja viime vuosien uutisointi asiasta on ollut ristiriitaista. Siksi halusimme selvittää perinpohjaisesti, mikä on IHME 2022 -taideteoksen digitaalinen hiilijalanjälki – onko se suuri vai pieni, ja miten siihen voi vaikuttaa?

Mistä digitaalinen hiilijalanjälki koostuu?

Digitaalisella hiilijalanjäljellä tarkoitetaan digitaalisten sisältöjen säilyttämisestä, siirtämisestä ja toistamisesta syntyviä päästöjä. Siihen sisältyy sekä tarvittavan elektroniikan hiilijalanjälki että käytetyn sähkön hiilijalanjälki.

Vuoden 2022 tilausteoksena toteutettiin intialaisen taiteilijan Amar Kanwarin verkkokurssin Learning from Doubt. Kyseessä oli hybridituotanto: Kymmenen viikon kurssi toteutettiin verkossa, mutta lisäksi taiteilija saapui Suomeen ja tapasi kurssin opiskelijoita mentorointitapaamisissa. Teokseen liittyi myös elokuvanäytäntö Helsingissä. Hiilifiksu järjestö -hankkeen laskurin mukaan päästöjä syntyi koko tuotannosta 3500 kg CO2e, joista lento New Delhistä Helsinkiin muodosti 89 %, elokuvanäytäntö 3 % ja verkkokurssi 7 %.

Verkkokurssin digitaalinen hiilijalanjälki oli suuruudeltaan 256 kg CO2e. Laskelmaan otettiin mukaan sekä verkkokurssin suunnittelu että verkkokurssille osallistuminen. Laskelmassa huomioitiin paitsi datan säilytyksen, siirron ja toistamisen päästöt, myös laitteiden valmistuksen hiilijalanjälki.

Suunnittelun ja laitteiden osuus verkkokurssin päästöistä yllättävän suuri

Hiilijalanjälkilaskelma sisälsi muutamia yllätyksiä. Laitteiden valmistuksen osuus päästöistä oli yllättävän suuri, peräti 44 %. Intiassa suunnitteluvaiheessa käytettyjen tietokoneiden osuus oli 9 %, Suomessa kurssin seuraamiseen käytettyjen kannettavien tietokoneiden, älykännyköiden ja tablettien osuus oli 35 % ja verkkosivun säilyttämiseen tarvittavan palvelimen päästöt 0,3 % kurssin kokonaispäästöistä. Jos ei huomioida suunnitteluvaiheen päästöjä, vaan katsotaan pelkästään kurssin aikana syntynyttä hiilijalanjälkeä, puolet siitä on laitevalmistuksen päästöjä, toinen puolikas datansiirron ja laitteiden sähkönkulutuksen päästöjä.

Toinen yllätys oli kurssin suunnittelun suuri osuus. Kolmasosa päästöistä syntyi ennen kurssin alkua. Tähän vaikuttivat sekä Intiassa käytettävän sähkön suuret ominaispäästöt että osallistujien suhteellisen pieni määrä. Jos kurssilaisia olisi ollut esimerkiksi sata kertaa enemmän, yli 99 % päästöistä olisi syntynyt kurssin aikana riippumatta suunnitteluvaiheessa käytetyn sähkön alkuperästä.

Vielä yhden näkökulman saa, kun laskelmasta rajaa pois kurssin suunnittelun ja laitevalmistuksen, ja huomioi pelkästään ne päästöt, jotka syntyvät digisisältöjen säilytyksestä, siirrosta ja toistosta. Tällöin datansiirto muodostaa päästöistä 84 %, kurssilaisten laitteiden sähkönkulutus 15 % ja datan säilytys serverillä viimeisen 1 % päästöistä. Kurssin kokonaishiilijalanjäljestä datansiirron päästöt (70 kg CO2e) muodostavat kuitenkin vain reilun neljänneksen (27 %).

Mittasuhteet ja jossittelua

Verkkokurssin digitaalinen hiilijalanjälki oli yhteensä 256 kg CO2e. Jaettuna 150:n osallistujan kesken tästä tulee 1,7 kg CO2e/osallistuja. ”Hesburger-indeksin” mukaan kurssin päästöt vastaavat puolikkaan kerroshampurilaisen päästöjä (kokonaisen päästöt ovat 3,4 kg CO2e). Koko kurssin päästöt taas vastaavat suunnilleen automatkaa Helsingistä Utsjoelle.

Jos kurssi olisi toteutettu 10 viikon fyysisenä kurssina Helsingissä, ja taiteilijan majoitus olisi maksanut 75 euroa/yö, ja kurssin osallistujat olisivat saapuneet Helsinkiin eri puolilta Suomea, läsnäolokurssin päästöt olisivat olleet vähintään 6000 kg CO2e, melkein kaksinkertaiset toteutuneeseen verrattuna. Samat päästöt olisivat syntyneet myös siinä tapauksessa, että hybridikurssilla olisi ollut 2800 osallistujaa.

Edestakaisen New Delhi – Helsinki -lennon päästöt olivat yläilmakehän lämmitysvaikutukset huomioiden noin 1500–3100 kg CO2e. Verkkokurssille osallistujien laitteiden, datansiirron ja sähkönkulutuksen osuus oli 171 kg eli 1,14 kg CO2e/osallistuja. Vaikka verkkokurssille olisi osallistunut 1200 tai jopa 2600 henkeä, osallistujien laitteiden, datansiirron ja sähkönkulutuksen hiilijalanjälki olisi silti jäänyt edestakaisen lennon päästöjä pienemmäksi.

Nyt kun kurssimateriaali on tehty, sitä käytetään uudelleen useita vuosia eri yhteisöjen kanssa. Jos kurssi toteutetaan uudelleen täysin samalla sisällöllä ja kurssin osallistujat käyttävät samanlaisia laitteita ja opiskelevat yhtä ahkerasti kuin nytkin, niin seuraavan kurssin päästöiksi jää 171 kg CO2e.

Miten digitaalista hiilijalanjälkeä voi pienentää?

Kuluttajalla ja sisällöntuottajalla on erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa digitaalisen hiilijalanjäljen suuruuteen. Alla niistä muutamia.

Laskelman pohjana käytettiin seuraavia tietoja: Verkkokurssia suunniteltiin Intiassa neljällä tietokoneella 1280 tuntia. Kurssille osallistui 150 opiskelijaa, jotka käyttivät kurssiin 10–30 tuntia. Kurssiin kuului 3,5 tuntia online-tapaamisia sekä itseopiskelua verkkosivulla, joka sisälsi 3,5 tuntia videomateriaalia, 470 sivua tekstiä sekä kuvia ja äänitteitä.

Laitevalmistuksen päästöt arvioitiin seuraavasti: Keskimääräisen kannettavan tietokoneen valmistuksessa syntyy päästöjä noin 300 kg CO2e. Kysyimme kurssin osallistujilta laitteiden elinkaarta ja käyttötunteja. Tietojen perusteella laitteiden valmistuksen päästöt jaettiin laitteen jokaiselle käyttötunnille. Kurssilaisten tietokoneiden käyttöikä oli huomattavasti keskimääräistä suomalaista kulutusta pidempi, ja valmistuksen päästöt jokaiselle käyttötunnille kohdistettuina olivat 0,03 kg CO2e/käyttötunti.

Artikkelin on kirjoittanut ja sen pohjana olevan hiilijalanjälkilaskelman on tehnyt IHMEen ekokoordinaattori Saara Korpela. Laskennassa käytetyt rajaukset, kertoimet ja laskutoimitukset on tarkastanut UseLess Company Oy.