Kuraattorin essee: Learning from Doubt

IHME Helsinki 2022: Amar Kanwar, Learning from Doubt -verkkokurssi. 3.5.2022 saakka.

Taiteen historiasta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, miten taide mahdollistaa yleisön osallistumisen ja ottaa käyttöönsä toimintamalleja muilta elämän alueilta. Taideteos voi olla esimerkiksi samban (Helio Oiticica) tai funkin (Adrian Piper) tanssimista, politiikkaa (Joseph Beuys) tai hotellin (Alighiero Boetti), tai kahvilan (Gordon Matta-Clark) pitämistä. Taideteos voi myös toimia samaan tapaan kuin koulu tai yliopisto (Ahmet Ögut) (1). Taidehistorioitsija ja kriitikko Claire Bishopin mukaan osallistumista edellyttävän taiteen keskeinen kysymys on esiintyjän ja yleisön, ammattilaisen ja amatöörin, tuotannon ja vastaanoton käsitteiden hämärtäminen, sulauttaminen toisiinsa. Painopiste on yhteistyössä, yhdessä tekemisessä ja kollektiivisen kokemuksen ulottuvuudessa. Yleisön osallistumisen mahdollistava taide nähdään yhteiskunnallisena ja yhteisöllisenä toimintana, osana elämää. (Bishop 2006, s 10)

IHME Helsinki 2022 – komissioteos, intialaistaiteilija Amar Kanwarin kymmenen viikon pituinen verkkokurssi Learning from Doubt, asettuu tähän osallistumista edellyttävän taiteen jatkumoon. Teos perustuu Kanwarin pitkäaikaiseen The Sovereign Forest -taideinstallaatioon ja näyttelyyn. Kurssiin sisältyy ekologisen kestävyyden kokeiluja liittyen ainutlaatuiseen siemenpankkiin Odishassa, Intiassa sijaitsevassa Narishon kylässä sekä kokemuksia The Sovereign Forest -installaation tekemisestä ja esittämisestä. Parasta aikaa toteutuvan verkkokurssin ohella, toteutamme myös The Sovereign Forest – näyttelyn uuden installoinnin Intiassa. The Sovereign Forest’in yleisöä eivät ole ainoastaan kansainväliset nykytaideyleisöt taidenäyttelyissä vaan erityisesti paikalliset yleisöt, joiden kokemaa ja perimää historiaa teoskokonaisuus tallentaa, ja joille se tarjoaa myös mahdollisuuden osallistua. Siksi Kanwar pyrkii näyttelykokonaisuuden tai sen osien jatkuvaan esilläoloon Odishassa.

Learning from Doubt on valmistunut koronapandemian aikana. Idea taideteoksesta verkkokurssina syntyi taiteilijan kanssa ensimmäisen videopuhelumme aikana varhain keväällä 2020. Samaan aikaan kehitimme Advisory Boardissa ajatusta IHME Helsingin yliopistoyhteistyöstä, joten nämä suunnitelmat kohtasivat ja yhdistyivät heti alkuvaiheissaan. Kurssi toteutuu yhteistyössä Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin HELSUSin ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa. Pandemian edetessä, kaiken muun peruuntuessa tai siirtyessä vuodella tai kahdella eteenpäin, koimme ratkaisun verkossa koettavasta teoksesta myös pitkällä tähtäimellä käytännölliseksi: saatoimme jatkaa työtämme pandemiasta huolimatta. Odishassa pandemia on kuitenkin vaikuttanut monin tavoin teoksen tekemiseen. Yhtäaikaa teoksen tekemisen kanssa on ollut otettava aikaa toipumiseen sairauden aiheuttamista fyysisistä, psyykkisistä ja taloudellisista seurauksista.

Aiemmissa IHME Helsinki -teoksissa pohdittiin niin planeettamme veden kuin metsienkin tilaa. Kanwarin Learning from Doubt kytkeytyy samaan elämää ylläpitävien järjestelmien tematiikkaan. Odisha on ollut paikallisyhteisöjen, hallituksen ja yritysten välisten konfliktien keskipiste koskien maatalousmaan, jokien, metsien, vuorten ja mineraalilähteiden hallintaa. Alkuperäiskansojen heimoyhteisöjen ja maanviljelijöiden julma pakkosiirto on ollut osa elämänkiertoa alueella 1950-luvulta lähtien. Kuinka voisimme alkaa ymmärtää toisin, puuttua asiaan, vastata ja kehittää ratkaisuja tähän jatkuvaan epäkohtaan? Tämän lisäksi Kanwarin teos kutsuu matkalle osallistujan omiin kokemuksiin kurssimateriaalin äärellä ja lopulta kohti sitä, mikä kullekin osallistujalle on kaikkein tärkeintä. Mikä on tärkeintä konfliktialueiden keskellä eläville ihmisille Kanwarin elokuvissa tai Venäjän hyökkäyksestä kärsivässä tämän päivän Ukrainassa? Mikä on tärkeintä meille kaikille olemassaoloamme uhkaavien, pitkäaikaisten ympäristö – ja kestävyyskriisien keskellä eläville? Kanwarin mukaan meitä kaikkia yhdistää tarve saada vastaus kysymykseen: mitä tapahtuu seuraavaksi, miten tästä eteenpäin. Kaipaamme ennustetta tulevaisuudesta, jonka varaan rakentaa. Olemme pitkään tottuneet seuraamaan päivittäisiä sääennusteita, nyt olemme oppineet seuraamaan ennusteita ilmaston lämpenemisen etenemisestä ja sen seurauksista tulevien vuosikymmenien aikana. Ennusteiden vastaanoton ero ennen ja nyt on syy-seuraussuhteessa: nyt ymmärrämme, että ilmaston lämpenemisen etenemiseen – ja siis myös säähän – vaikutamme eniten me, pohjoisen pallonpuoliskon valtiot, yritykset ja kansalaiset. Mutta eivät nämä ennusteet ole sitä mitä haluamme kuulla. Me kaikki haluamme kuulla, että on toivoa.

The Sovereign Forest on luova vastaus käsityksiimme rikoksesta, politiikasta, ihmisoikeuksista ja ekologiasta. Niin runouden pätevyys todisteena oikeudenkäynnissä kuin keskustelu näkemisestä, myötätunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja oikeudesta määritellä itse itsensä yhdistyvät elokuvien, tekstien, kirjojen, valokuvien, siementen ja prosessien muodostamaan kokonaisuuteen. Amar Kanwarin tuotannon keskeisiä elementtejä on runous, ja kysymys voiko runous toimia todisteena rikoksesta? Varmaa on se, että runous voi tuoda lohtua ja turvaa rikoksen keskellä eläville. Kirjailija Johanna Venho kirjoittaa vastikään julkaistussa artikkelissa runouden yhteisöllisyydestä: “Tasapainoa ja mielenrauhaa runous ei tarjoa, mutta sen antama lohtu tulee siitä, että emme ole yksin tässä levottomuudessa. Sanoilla ei voi sitoa haavoja, mutta ne voivat auttaa kestämään kipua ja vaikuttaa siihen, että haavoja tulisi vähemmän.” Hän lainaa myös osuvasti juutalaisvähemmistöön kuulunutta ja keskitysleirille vanhempansa menettänyttä runoilija Paul Celania. Celan kirjoittaa oman kielen tuomasta lohdusta silloin kun kaikki muu on menetetty: “Vain yksi asia pysyi käsien ulottuvilla, lähellä ja turvallisena kaikkien menetysten keskellä: kieli. Kyllä, kieli. Kaikesta huolimatta se pysyi turvana menetystä vastaan.”

Miksi sitten on tärkeää tarjota pitkäkestoisia, hitaasti avautuvia teoksia koettavaksi aikana, joka suosii lyhytkestoista, nopeaa ja helposti digitaalisessa maailmassa jaettavaa sisältötulvaa? Koska näinä epävarmoina aikoina merkityksellinen elämä syntyy hidastamalla. Koska ekososiaalinen murros edellyttää arvomaailman muutosta nyt, tämän hidastamisen täytyy tapahtua nopeasti. Hidastaessamme ehdimme paremmin kokemaan yhteyttä muihin ihmisiin, kasveihin, eläimiin, säähän, tähän planeettaan. Silloin ehdimme viipyillä, nähdä keskinäisriippuvaisuuksia ja pohtia esimerkiksi sitä, miten tehdä muutoksesta totta, sillä kaikella mitä meillä jo on.

Yllä olevat hidastamiseen liittyvät ajatukset ovat kestävyysajatteluun ja transformatiiviseen oppimiseen erikoistuneen kauppatieteiden tohtori Maria Joutsenvirran. Hänen mukaansa tulevaisuus luodaan hidastamalla. Tämä siksi, että maapalloa uhkaavat kriisit ovat monimutkaisia ja yhteenkietoutuneita, eikä niitä voi ratkaista vain vanhalla tehokkuusajattelulla, jonka sivutuotteina kriisit alun perin ovat syntyneet. Joutsenvirran mukaan tarvitaan laajempaa sivistystä, jotta voidaan kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja ottaa planeetan rajat huomioon. Sivistyminen on toimijuutta, joka mahdollistaa kehittymisen, kasvun ihmisenä. Joutsenvirran mukaan transformatiivinen oppiminen tarjoaa uusia tietämisen, oppimisen, työn ja tekemisen tapoja tuomalla tiedollisen päättelyn rinnalle muita tietämisen tapoja. Näitä ovat esimerkiksi kollektiivinen mielikuvitus, aistiminen, kuvailu, huomion suuntaaminen, epävarmuuden halaaminen, paradoksissa pysyminen, sulkemisen välttäminen, lineaarisuudesta irti päästäminen ja luottamuksen tilan kannattelu.

Monet transformatiivisen oppimisen kyvykkyydet ovat taiteen tekemisen ja erityisesti osallistavan taiteen menetelmien ytimessä. Tämä paljastaa taiteen suuren yhteiskunnallisen muutospotentiaalin. Amar Kanwarin kurssimuotoinen teos herättelee erityisesti osallistujan kykyä halata epävarmuutta, mitä alleviivaa teoksen nimikin Learning from Doubt, epäilystä ja epävarmuudesta oppiminen. Annan esimerkin yhdestä kurssilla keskustellusta teoksesta. Kanwarin elokuvassa nimeltään Such a Morning (2017) elokuvan päähenkilö, professori, irtisanoutuu tehtävästään yliopistolla ja vetäytyy “pimeyteen”. Tämän tarinan pimeys ei kuitenkaan Kanwarin mukaan ole negatiivinen asia vaan tila, jossa on mahdollista kalibroida ajatuksensa uudelleen: aloittaa alusta, uusin menetelmin, uuden lukujärjestyksen mukaisesti. Epäily esiintyy voimaannuttavana, koska se pitää liikkeessä, jatkuvan etsimisen ja kysymisen tilassa. Oppikaamme siis halaamaan epävarmuutta, etsimään oma “pimeytemme”, viipyilemään siellä ja tutkimaan valoa, kun sen kohtaamme.

Paula Toppila

IHME Helsinki 2022 – teoksen kuraattori, toiminnanjohtaja

1 Taiteilijat ja teokset, joihin tässä viitataan: Helio Oiticica (1937-1980): Parangolés, (1964-1979); Adrian Piper (s.1948): Funk lessons (1982-1984) – esitetty myös IHMEen festivaaliohjelmassa 2014; Joseph Beuys (1921-1986). Beuys oli esimerkiksi perustamassa Saksan Vihreää puoluetta. Poliittisuus on hänen tuotannossaan sisäänrakennettua; Alighiero Boetti (1940-1994): One Hotel, Kabul (1971); Gordon Matta-Clark (1943-1978): Food (1971-1974); Ahmet Ögut (s.1981): Silent University (2012-).

-Claire Bishop, Participation (Whitechapel: Documents of Contemporary Art), MIT Press, 2006.

Amar Kanwarin elokuvia voi nähdä Bio Rexissä 4.5. Ohjelma löytyy täältä >>

Viestintäharjoittelijamme Eero Karjalainen on kirjoittanut kurssista viikkoraportit, ne löytyvät täältä >>