Kuraattorin essee: Chicago Boys – While We Were Singing, They Were Dreaming

Helsingissä huhtikuu-syyskuu 2023, voi jatkua jonain päivänä
Sulaimaniassa, Irakin Kurdistanissa huhtikuu 2023 – jatkuu edelleen.

Kurditaiteilija Hiwa K:n IHME Helsinki 2023 -teos Chicago Boys – While We Were Singing, They Were Dreaming (2010-) on menetelmä, jonka mikä tahansa yhteisö voi ottaa käyttöön tutkiakseen uusliberalismin ilmentymiä yhteiskunnassa. Helsingissä teos keräsi yhteen muusikoita ja ei-muusikoita amatööribändiin. Bändiin oli avoin haku ja kaikki halukkaat otettiin mukaan. Teos koostui yksityisistä ja julkisista harjoituksista, joissa soitettiin bändin valitsemaa musiikkia ja vierailtiin bändin valitsemissa julkisissa tiloissa. Julkiset harjoitukset tapahtuivat kaupunkilaisille tärkeissä paikoissa, joita he ovat suojelleet, ylläpitäneet ja kehittäneet vuosikymmeniä. Näiden paikkojen olemassaoloa uhkaavat tulevaisuudessa erilaiset kasvua tavoittelevan kaupungin kehittämishankkeet.

Julkiset harjoitukset olivat kaikille avoimia mahdollisuuksia liittyä bändiin. Kaikkien harjoitusten alussa jaettiin yhteinen ateria ja seurusteltiin saman pöydän ääressä. Eri alojen asiantuntijat ja aktivistit toimivat bändin oppaina eri kohteissa ja kertoivat, miten suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin sulautunut uusliberalistinen ajattelu vaikuttaa heidän lähiympäristönsä ja palveluidensa tulevaisuuteen.

Hiwa K:n IHME Helsinki 2023 -teos toteutettiin myös taiteilijan kotimaassa Irakin Kurdistanissa, Sulaimanian kaupungissa samaan aikaan Helsingin projektin kanssa. Taiteilija johti prosessia paikan päällä. Hän sovitti metodinsa paikalliseen tilanteeseen ja tavoitteisiin lisätä tietoisuutta ympäristökriisin vaikutuksista alueella.

Tässä tekstissä avaan teoksen toteutumista Kurdistanissa ja sitä, miten samankaltaisia uusliberalismin vaikutukset kaupunkeihin ja yhteiskuntarakenteisiin ovat, tarkastelimmepa Irakin Kurdistania tai Suomea. Vastapainona erilaiset yhteistoiminnan muodot avaavat uusia mahdollisuuksia ja antavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Teoksen toteutumisesta Helsingissä olemme julkaisseet useita tekstejä, joista viimeisimpänä tutkija Sara Zamanin teksti.

Jaettu taidemuseo Sulaimaniassa

Asuttuaan pitkään Saksassa taiteilija Hiwa K on asunut viimeiset neljä vuotta suurimman osan ajastaan Sulaimaniassa, ostanut sieltä maatilan ja opiskellut permakulttuuria paikallisten ihmisten kanssa. Hän pisti kaupungissa sanan kiertämään ja kokosi ryhmän, bändin, joka neuvotteli käyttöönsä 2003 rakennetun taidemuseorakennuksen. Saddam Husseinin diktatuuria seuranneen siirtymäkauden hallitusta johtaneen Paul Bremerin valtakaudella rakennetun museon oli tarkoitus ilmentää muutosten aikakautta Irakissa, mutta sen merkitys jäi symboliseksi.

Alunperinkin huonosti rakennettu museorakennus oli seissyt käyttämättömänä pari vuosikymmentä, mutta nyt se siivottiin käyttökuntoon. Bänditapaamisten lisäksi siellä kokoonnuttiin laittamaan ruokaa ja syömään yhdessä, katsomaan ekologia-teemaisia elokuvia, keskustelemaan ja hoitamaan pientä hyötypuutarhaa, joka perustettiin museon pihalle. Museo toimi paikkana aktiivisten kaupunkilaisten tarpeelle jakaa tietoa ja kokemuksia ajankohtaisista aiheista. Museossa nämä tarpeet myös muuttuivat toiminnaksi.

Julkinen tila otettiin haltuun myös muilla tavoin. Kahvilan yhteyteen perustettiin polkupyörävuokraamo kannustamaan kaupunkilaisia liikkumaan päästöttömästi. Taiteilijan organisoimana tehtiin useita tammenistutusretkiä bussilla kaupunkia ympäröivien vuorten rinteille. Kurdistanin puista 70 % on tammipuita ja siksi niiden määrän lisääminen on elintärkeää alueen ekosysteemille ilmastokriisin aikana. Alueen tammimetsiä on tuhoutunut ihmisen aiheuttamissa metsäpaloissa sekä Turkin ja Iranin alueelle kohdistamissa pommituksissa. Myös rakennushankkeet ja tammien kaataminen polttopuuksi ovat hävittäneet metsiä. Toisin kuin Persianlahden öljymaissa, Irakissa lämmitysöljy ei ole kaikkien saatavilla edulliseen hintaan.

Maisema ennen ja nyt

Vuoristokylien koulujen käyttöön laadittiin myös ensimmäinen soraninkielinen oppikirja ekologiasta, ihmisen ja luonnon suhteesta. Sorani on alueen kurdien enemmistön käyttämä kieli. Sulaimanian kaupungissa tammen taimia pääsivät istuttamaan myös neljän koulun oppilaat koulujensa pihapiirissä. Puut nimettiin oppilaiden mukaan ja kukin oppilas saa nyt hoitaa omaa puutaan kouluvuosiensa ajan ja seurata sen kasvua. Irakissa lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen seurauksena kesäaikana yli 50 C asteen, joten puiden antama varjo ja viileys suojelevat elämää. Kova kuumuus koettelee tosin myös alueen puita ja kuivuus lisää metsäpalojen riskiä.

Sulaimaniassa suunnitelmiin kuului myös vanhoja, aluetta kuvaavia maisemamaalauksia esittelevän näyttelyn järjestäminen, jotta muutokset vuoristomaisemassa olisi tehty näkyväksi. Ikääntyneitä taiteilijoita oli vaikea saada mukaan, monet teokset olivat tuhoutuneet tai kadonneet ja vain kourallinen teoksia pystyttiin jäljittämään.

Näyttelyä ei lopulta toteutettu, mutta sen sijaan tehtiin videotallenne taiteilijoista, jotka toivat maalaamansa maisemamaalaukset paikkaan, jota ne esittivät. Kyseessä on paikallisille tärkeä Qiliasanin puisto, jonka puita on kaadettu ilman lupaa, jotta sijoittajat voisivat alkaa rakentaa alueelle. Maalausten avulla näytettiin muutokset maisemassa. Tärkeintä ei ollut maalausten määrä vaan laatu – yksikin kuva voi olla tarpeeksi näyttämään, miten nopeasti ihminen muuttaa maisemaa, ilmastoa ja samalla alueen koko ekosysteemin tulevaisuutta.

Yhteistyömme viimeisimpänä tuloksena hylättyyn savuketehtaaseen rakennettiin äänitysstudio musiikin tekemiseen. Lähtökohtana on edistää musiikin keinoin tietoisuutta ympäristökriisistä ja sen edellyttämästä kulttuurin muutoksesta. Se on päämäärä, johon kaikki tämän osallisuuteen kannustavan taideteoksen – tai taiteilijan sanoin liikkeen – toiminta pyrki niin Sulaimaniassa kuin Helsingissäkin.

Yhteistoiminnassa on tulevaisuus

Hiwa K:n projekti toi eritaustaiset ihmiset yhteen soittamaan musiikkia, jakamaan kokemuksia ja päättämään yhdessä hankkeen etenemisestä, mutta se myös avasi näkymiä kansalaisten mahdollisuuksiin vaikuttaa oman elämänsä ja ympäristönsä tulevaisuuteen.

Kun Chicago Boys nähdään kansalais- ja ympäristöliikkeenä, tai ainakin sen ensiaskeleena – mitä se tarkoittaa? Teoksen ydin liittyy läheisesti Commons- käsitteen ja commoning -verbin ytimeen, jossa ihmiset toimivat heille yhteisen ongelman ratkaisemiseksi itse toimintansa järjestäen ja sitä halliten. Tämä puolestaan tarkoittaa vapautta.

Suomen kielessä Commons kääntyy yhteisresursseiksi, erilaisiksi yhteistoiminnan muodoiksi, jotka voivat toimia niin yksityisen kuin julkisenkin ulkopuolella tai niiden sisällä. Commons-toimintapa on ihmisyhteisöille ominainen tapa toimia, mutta valtio- ja markkinavetoisessa maailmassa se on muuttunut näkymättömäksi voimaksi. Näyttää kuitenkin siltä, että 2000-luvulta lähtien ihmiset eri puolilla maailmaa ovat hakeutuneet enenevässä määrin yhteistoiminnan mahdollisuuksien piiriin, sillä se tarjoaa vaihtoehtoisen, muutokseen tähtäävän, ekologisesti kestävämmän perspektiivin tulevaisuuteen. Tämä näkyi Chicago Boys -projektissa myös helsinkiläisten toiminnassa esimerkiksi kaupunkimetsien suojelun ympärille syntyneessä kansalaistoiminnassa.

Hiwan teoksen nimeämistä kansalaisliikkeeksi Sulaimaniassa tukee myös se, että aloitetut prosessit eivät ole loppuneet, vaan ne jatkuvat. Taiteilijan omiin, vielä toteutumattomiin unelmiin, kuuluu istuttaa vuoren rinteeseen tammia, jotka muodostavat Sulaimaniassa puhutun soranin kielellä sanan ”hengitä”, ”hanase ba”. Unelman toteutumisen esteenä on, että kaupungin vuorenrinteet on varattu varakkaiden ihmisten aidattujen asuinalueiden rakentamiseen. Uusliberalismin keskeisiä vaikutuksia eri puolilla maailmaa on eriarvoisuuden lisääntyminen, niin Irakissa kuin Suomessakin.

Sanoista tekoihin

Teoksen tilaajana ja kuraattorina koin Sulaimanian osuuden kokonaisuudessaan etäyhteyksin yhdessä muiden Helsingin Chicago Boys -bändin jäsenten kanssa. Videoyhteyden kautta opimme tuntemaan sulaimanialaisen bändin jäseniä, pääsimme kokemaan museorakennuksen sisä- ja ulkotiloja, näimme musiikkiesityksiä ja Instagramissa tallenteita myös muista tapahtumista.

Ilman muuta olisi ollut mielenkiintoista matkustaa Kurdistaniin, missä en ole koskaan käynyt, aistia paikalliskulttuurin ilmentymiä ja tavata kaikki ihmiset, jotka pääsivät toteuttamaan itseään hankkeessa yhteisöllisen kestävyysajattelun hengessä. Matkustamiseni Sulaimaniaan ei kuitenkaan ollut millään tavoin välttämätöntä: paikallisena toimijana taiteilijalla on verkostot, kielitaito, kulttuurin tuntemus ja käsitys siitä, miten paikallisviranomaiset toimivat. Hänellä on kaikki mitä hankkeen toteuttamiseen tarvittiin ja tämä yhteistyö oli alusta lähtien suunniteltu juuri näin toteutuvaksi.

Miksi? Koska IHME Helsinki edistää ympäristökriisissä tarvittavaa kulttuurin muutosta. Organisaatiollamme on toki varoja ja voisin järjestää työni ja ajankäyttöni niin, että olisin matkustanut Sulaimaniaan ja olisin voinut sen helposti perustella ammatillisin perustein.

Lähtökohtamme on kuitenkin vanhoista käytännöistä poisoppiminen ja uusien toimintamallien kehittäminen ympäristökriisin maailmaan. IHME Helsingin toiminnan suurin päästölähde on lentomatkustaminen, joten pohdimme aktiivisesti tapoja toimia kansainvälisesti niin, että samalla kohtuullistamme lentomatkojen määrän minimiin.

Miksi kansainvälinen yhteistyö on kuitenkin tärkeää ympäristökriisin aikana ja miten toteuttaa sitä ekologisesti kestävästi, siitä kirjoitan enemmän seuraavassa Kuvitellaan tulevaisuus nyt – blogissani, jonka olen nimennyt uudelleen: Tehdään tulevaisuus nyt.

Paula Toppila

toiminnanjohtaja ja kuraattori